Erään Dragoș-suvun vaiheista

Kirjoittaja: Kim Calonius

Historiallisen Moldovan ruhtinaskunnan symboli oli alkuhärkä. Sen kuva oli lipussa ja vaakunassa. Edesmenneen Suomi-Moldova-seuran Zimbru-julkaisussa vuodelta 2019 kirjoitin, miten tuosta eläimestä on lopulta tullut myös nykyisen Moldovan tasavallan ja joidenkin sen lähialueiden kansallissymboli. Kun aloin tosissani tutkia oman isoisoäitini sukua noin kaksikymmentä vuotta sitten, hallussani oli vain joitakin hajanaisia tietoja, etunimiä, sukunimi Dragoș ja se, että he elivät 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Bessarabiassa. Näiden tietojen varassa törmäsin jatkuvasti ruhtinaaseen nimeltä Dragoș ja yritin sieltä seasta löytää pieniä tietoja omasta suvustani. Zimbrun artikkelissa keskityin tuohon merkilliseen hahmoon ja hänen alkuperäänsä. Tässä artikkelissa paneudun omaan sukuuni, ruhtinas Dragoșin perintöön ja siihen, miten nämä kaksi asiaa saattavat liittyä yhteen.

Artikkelini on puolitieteellinen. En juuri esitä lähteitä vaikka sellaiset pääosin kaikesta löytyvätkin. Osa tiedoista perustuu sukumme suulliseen tietoon. Pyrin tässä tuomaan kaiken olennaisen esille, mutta kuitenkin melko tiiviissä muodossa. Pyrin välttämään liian yksityiskohtaisia tietoja ja luettelointia. Asioiden syvällisempi ymmärtäminen vaatii historian tuntemusta. Näille muutamalle sivulle on kuitenkin vaikea sisällyttää suurempia tapahtumia ja valtakuntien rajojen muutoksia. Vierasperäisten nimien translitteroinnissa on lähes mahdotonta olla johdonmukainen tai löytää yhtä ainutta järkevää tapaa. Henkilöiden nimet esiintyvät artikkelissa hieman eri muodoissaan, mikä toisaalta juuri korostaa monien eri kielten voimakasta vaikutusta tarkasteltuna aikakautena.

Ruhtinas Dragoșin perintö

Kuten Suomi-Moldova-seuran Zimbru-julkaisussa vuodelta 2019 kerroin, ruhtinas Dragoșin perilliset palasivat Moldaviasta Maramureșin seudulle, josta Dragoș oli alun perin lähtenyt 1300-luvun puolessa välissä. Unkarilainen Beltekin Drágffy-suku sai alkunsa Dragoșin pojanpojasta Dragista. Romanian puolella tätä jälkeläistensä sukua kutsutaan Dragoșin huoneeksi ja myöhemmin heidän seuraajiaan tai perillisiään on kutsuttu nimellä Drăgoșești. Vaikuttaa siltä, että osa heistä on jossain vaiheessa ottanut sukunimekseen Dragoș. Tätä sukua löytyy edelleen paljon Maramureșista ja muualta Pohjois-Transilvaniasta ja Unkarin rajan seutuvilta – toisaalta myös Moldavian alueelta. Osa heistä pitää itseään voivodi Dragoșin jälkeläisinä. Sukua on ollut myös idempänä Venäjällä, ja kerrotaan, että säveltäjä Sergei Rahmaninovin isälinja juontuisi Moldovan Dragoș-ruhtinaista.

Aikalaislähteiden mukaan eräs Ştefan Dragoș, upseeri Iașin kaupungista, osti suuren osan Chișinăun kylästä 1500-luvun lopulla. Tämän leski Solomia myi sittemmin tilukset pois. Chișinău kuului aikoinaan Iașin kaupungissa olevan Galatan luostarin piiriin. Luostarin nimi tulee vastaavasta paikasta Konstantinopolissa, jossa muuten Bysantin viimeiset keisarit käyttivät nimeä Dragaš. Galatan kukkulan vastapäisellä kukkulalla muutaman kilometrin päässä Iașin keskustan toisella puolen on vanha Tataarien kukkula. Siellä oleville Enache Dragoșin viinitarhoille perustettiin 1860-luvulla uusi hautausmaa " Cimitirul Eternitatea". Iașin arkistoista löytyy dokumentteja 1700-luvun talokaupoista, joissa oli mukana Dragoș-sukua. Osa näistä kaupoista liittyi nykyisen Moldovan valtion alueelle.

Konstantin Fjodorovitš Dragoș (n. 1841 - 1912)

Constantin syntyi 1841 Iașin kaupungissa, joka silloin oli Moldavian pääkaupunki. Moldavian ja Valakian yhdistyessä 1862 syntyi Romanian valtio, jonka pääkaupungiksi asetettiin Bukarest. Hänen isästään, jonka nimi oli Fjodor tai romanialaisittain Teodor, ei ole löytynyt mitään muuta tietoa kuin että oli moldavialainen. Constantin valmistui Kamjanets-Podilskyin lukiosta 1861. Kyseinen kaupunki, joka tuolloin oli osa Venäjää, sijaitsee nykyisessä Ukrainassa aivan Moldovan pohjoispuolella noin 200 km linnuntietä Iașista. Tämän jälkeen hän aloitti lakiopinnot Kiovan Pyhän Vladimirin yliopistossa, josta valmistui noin 1868. Opintojensa aikana 1865 hän avioitui ortodoksikristityn Aleksandra Antonovna Stern-Firstin kanssa. Sukumme tarinoissa tämä suku on kirjoitettu Sternfürst.

Aleksandra syntyi Kiovassa 1843. Hänen vanhempansa olivat juutalaiset Anton Moisejev Stern-First ja Anna Nikolajeva. Anton oli syntyjään Italian Fiumesta, joka nykyisin on Kroatiassa ja tunnetaan nimellä Rijeka. Hänen isänsä nimi ei välttämättä ollut Moise, sillä juutalaisilla oli tapana pitää toisena nimenä kummisetänsä nimeä. Ei tiedetä, milloin he olivat muuttaneet Kiovaan, mutta mainintoja heidän suvustaan on Kiovan kirkonkirjoissa jo ainakin vuodesta 1840. Antonin poika Makarii kuoli Kiovassa 9-vuotiaana tuhkarokkoon vuonna 1843, joten mahdollisesti osa lapsista on syntynyt Rijekassa. Anton ja Anna olivat jossain vaiheessa luopuneet juutalaisuudesta. Aleksandran sisarukset olivat avioituneet aatelisten kanssa, ja kirkonkirjoissa luetellaan myös monia aatelisia kummeja. Ylioppilas Konstantinin mainitaan jo 1864 olleen Aleksandran siskon Olimpiadan ja Grigorii Markov Braunsteinin avioliiton yksi todistajista.

Constantin ja Aleksandra Dragoș saivat yhteensä kolme poikaa ja kuusi tyttöä vuosien 1865 ja 1881 välillä. Bessarabian kuvernööri ehdotti Constantinia lokakuussa 1868 rikosoikeuden tarkastajaksi. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Chișinăun alueen kolmannen sektorin tarkastajaksi, joten viimeistään silloin perhe muutti nykyisen Moldovan alueelle Chișinăuhun. Tämä tarkoittaa, että pojat Alexandru ja Nicolae syntyivät luultavasti Kiovassa. Saman vuoden lopulla hänet nimitettiin Benderin alueen tuomariksi, missä pestissä hän toimi ainakin vuoteen 1886, luultavasti pidempäänkin. Viimeistään 1882 hän oli muuttanut Bulboacaan. Oma isoisoäitini syntyi 1872 pienessä Puhoin kylässä parikymmentä kilometriä Chișinăusta etelään. Tällöin Constantin oli Benderin alueen kollegisihteeri (Коллежский секретарь).

Vuonna 1886 Constantin oli pyhän Annan ritarikunnan kolmannen asteen ristin ritari, ja hänen vuotuinen palkkansa oli 2700 ruplaa. Hänet mainitaan olleen alun perin ulkomaalainen, moldavialaisen isän poika, mutta saaneen Venäjän keisarikunnan kansalaisuuden vuonna 1868. Bulboacan kylässä sijainnut talo arvioitiin 16000 hopearuplan arvoiseksi. Myöhemmin hän sai vielä kunniamerkkejä esimerkiksi vuoden 1897 väestölaskennan järjestämisestä. Hänen vuotuinen eläkkeensä oli 1000 ruplaa. Constantin mainitaan vanhimman poikansa Alexandrun (Aleksandr) kanssa duuman äänestäjien listoilla ainakin vuosina 1906 ja 1907. Silloin heidän kotipaikakseen on ilmoitettu Bessarabian Bender.

Vuonna 1888 kuvernementinsihteeri (Губернский секретарь) Dragoșin talo oli vuokrattu alueen sairaalaksi 300 ruplan vuotuiseen hintaan. Talo oli kuitenkin huonossa kunnossa. Vuonna 1893 valtioneuvos (Статский советник) Dragoș ilmoitti haluavansa myydä talonsa valtiolle, mutta talon hinnaksi arvioitiin enää 800 ruplaa, ja sen korjaaminen olisi maksanut 1400 ruplaa. Vuonna 1903 hänet mainitaan olleen valtioneuvoksena Comratin kaupungissa. Vuonna 1912 Constantin – nyt jo 71-vuotiaana – oli yksi orpokodin "Balsha" johtajista. Hän oli tosin sen toiminnassa mukana jo viimeistään 1897. Tämän jälkeisestä ajasta hänestä ei vielä ole löytynyt tietoja. Bessarabian kalenterissa häntä ei enää mainita 1914. Sukumme suullisten tietojen mukaan hänen vaimonsa Aleksandra kuoli Comratissa vuonna 1905.

Elena Konstantinovna Dragoș (1872 - 1950)

Elenan, tai Helena Dragoschin - kuten hänen nimensä Suomessa kirjoitettiin - nuoruusvuosista on säilynyt hyvin vähän tietoa. Hän kävi Chișinăun tyttökoulua sisarustensa kanssa. Koulun tiedoissa heidät mainitaan välillä aatelisina, "nobil", ja välillä taas viranomaisen lapsina. Raja taisi olla häilyvä jo noihin aikoihin. Kyseessä oli varmasti alun perin romanialainen pajarisuku – siihen viittaa jo Constantinin ja esimerkiksi hänen upseeripoikansa Nicolaen muhkea kokoparta. Lukion Elena kävi Odessassa.

Isänisänisäni Otto Mathias Calonius (1870-1938), "Matti" tai "Matei", valmistui Haminan kadettikoulusta 1892. Jo seuraavana vuonna hänet komennettiin 24. Lubenskin rakuunarykmenttiin Chișinăuhun, jossa hän vietti kolme vuotta. Luultavimmin hän on tavannut Elenan joissakin tanssiaisissa. Elenan veljestä Nicolaesta tuli sittemmin myös ratsumestari Matin tapaan. Otto Mathias ja Elena avioituivat 1895 – ensin Bessarabiassa ja myöhemmin Suomessa. Ensimmäinen lapsi, Harald, syntyi 1897. Oma isoisäni, Birger, syntyi 1901. Kolmas lapsi, Maritza, syntyi vasta 1911. Hänet vielä muistan hyvin itsekin. Ainakin pojat syntyivät Lappeenrannassa, sillä Matti palveli siellä Rakuunarykmentissä. Perhe asui sekä Suomessa että Bessarabiassa. Esimerkiksi yllä näkyvä sukupotretti, jossa Birger on vielä pieni vauva, on selvästikin otettu Bessarabiassa, luultavasti Dragoshien kotitalon kuistilla joko Bulboacassa tai Comratissa.

Levottomuuksien lisääntyessä ja ensimmäisen maailmansodan alkaessa koko perhe siirtyi itään Ukrainan alueelle. Matti johti siellä paperitehdasta, jossa myös pojat olivat töissä. Harald liittyi itsenäisen Suomen ensimmäiseen upseerikurssiin, mutta Birger pakeni Venäjän vallankumousta vasta 1919 kauppalaiva "Jaffalla" Novorossiskin satamasta. Heidän vanhempansa asuivat tuolloin Helsingissä Tehtaankadulla. Kerrotaan, että Elena pyörtyi nähdessään poikansa kotioven edessä pitkän pakomatkan jälkeen.

Pian tämän jälkeen Birger opiskeli insinööriksi Manchesterissa ja muutti paperiteollisuuden myötä "Suomen Manseen" Tampereelle. Maritza-sisko ja Helena-äiti muuttivat sinne myös. Harald muutti Australiaan. Talvisodan syttyessä hän palasi puolustamaan isänmaataan ja kuoli sodan viimeisinä päivinä. Isä, Otto Mathias, oli kuollut jo pari vuotta tätä ennen. Helena kävi vielä synnyinseuduillaan vuonna 1933. Tuolloin se oli osa ns. Suur-Romaniaa. Viimeiset vuotensa hän vietti vanhainkodissa Tampereella.

Nikolai Konstantinovitš Dragoș (1867 - 1915 jälkeen)

Nicolae (Nikolai tai "Kolja", kuten Helena häntä kutsui) aloitti lukion Chișinăussa, mutta siirtyi kesken opintojen Jelisavetgradin kadettikouluun, joka sijaitsi keskellä nykyistä Ukrainaa. Vuonna 1884, siis 17-vuotiaana, hän aloitti vapaaehtoisen palveluksen Lubenskyn rakuunarykmentissä. Hän oli sotilasarvoltaan kornetti, kun Otto Mathias Calonius saapui 1893 samaan rykmenttiin. Melko pian tämän jälkeen hänet siirrettiin omasta pyynnöstään rajavartiostoon. Samoihin aikoihin hän avioitui Jevgenia Ionovna Kviatkovskajan kanssa. He saivat ainakin kaksi tytärtä. Nikolai yleni aina everstiluutnantiksi asti Sculenin rajavartiostoprikaatissa – hyvin lähellä siis isänsä synnyinkaupunkia. Vuonna 1915 hänet oli jo siirretty eläkkeelle, mutta omasta pyynnöstään hänet hyväksyttiin uudelleen palvelukseen. Tämän jälkeisestä ajasta ei ole löytynyt enää tietoja.

Mihail Konstantinovitš Dragoș (1878 - 1923)

Helenan pikkuveljen Mihailin lapsuudesta emme tiedä juuri mitään, mutta aikuisvuosista onkin sitten sitäkin enemmän tietoa. Hän valmistui Moskovan musiikkikonservatoriosta jo 1902. Hän oli jo tuolloin paikallisen liikemiehen Ivan Abramovitš Morozovin suojeluksessa ja esiintyi varsin vaativissa baritonirooleissa. Hänen kirjeenvaihtoaan vuosilta 1909-1916 on löytynyt Venäjän taidearkistosta. Noina vuosina hän asui Pietarissa ja Moskovassa ja esiintyi näiden kaupunkien teattereissa. Kirjeenvaihto käsittelee pääosin raha-asioita. Jo viimeistään 1911 hän oli naimisissa laulajatar Maria Aleksandrovna Dolengo-Dragoshin kanssa, josta myöhemmin tuli hyvinkin kuuluisa mezzosopraano ja oopperadiiva.

Ilmeisesti Mihail oli aloittanut opintonsa Moskovassa jo viimeistään 1895, sillä hänen esikoisensa Muza syntyi Moskovan alueella 1896. Lapsen äiti oli Ljubov Ivanovna Dragosh. Muza jäi vuonna 1910 äitinsä ja tämän uuden miehen, aatelisen Nikolai Parfentievitš Gajevskin, holhoukseen. Muzasta tuli näyttelijätär, joka vaikutti Permin alueella.

Mihail kiersi ympäri Venäjää, yleensä oman pienemmän ryhmänsä kanssa ja joskus suuremman teatteriryhmän kanssa. Vuonna 1908 hän johti moskovalaista teatteriryhmää Viipurin laulujuhlilla. Siellä kantaesitettiin Merikannon ooppera "Pohjan neiti". Vähintäänkin pienenä kuriositeettina, Otto Mathiaksen pikkuserkku mezzosopraano Aino Siviä Calonius oli samassa oopperassa Tuonettaren roolissa myöhemmin samana vuonna Helsingissä. Vainko sattumaa?

Vuonna 1921 Mihail oli naimisissa laulajatar Ljudmila Ivanovna Sokolovan kanssa ja he esiintyivät Donin Rostovissa Etelä-Venäjällä. Mihail kuoli siellä lavalle kesken esityksen. Kerrotaan, että suuri kansanjoukko saattoi hänet viimeiseen lepoon hautausmaalle.

Mihaililla oli myös poika Konstantin, jota myös kutsuttiin nimellä "Kotik" eli kissanpoika. Tämän kerrotaan olleen pikkupoika Venäjän vallankumouksen aikoihin, joten on luultavasti syntynyt noin 1912, ja hänen äitinsä on tässä tapauksessa Maria Dolengo-Dragosh. Joka tapauksessa Konstantinin huoltajana toimi Mihailin isosisko Cleopatra, jolla oli miehensä kanssa suolakaivoksia Slavjanskin alueella Ukrainassa. Bolshevikit ampuivat Cleopatran hänen omassa kodissaan. Kuuluisa pietarilainen arkkitehti Schaub adoptoi Konstantinin tämän jälkeen. Konstantinin jälkeläisiä asuu edelleen Pietarissa ja osa heistä käyttää sukunimeä Dragosh.

Loppusanat

Tämä on kertomus erilaisten sukujen yhdistymisestä ja siitä, kuinka suuret historialliset tapahtumat ovat vaikuttaneet niiden kohtaloon. Nämä vaiheet olivat vaarassa jäädä täysin unholaan, ja tuskin kukaan seuraavasta sukupolvesta olisi enää pystynyt asettamaan paloja yhteen. Osa suvusta ja sen omaisuudesta tuhoutui ensimmäisen maailmansodan vaiheissa. Neuvostoliitto katkaisi suvun jäljelle jääneiden jäsenten yhteydet toisiinsa. Ihmisiä pakkosiirrettiin tuhansia kilometrejä ja heidän oma taustansa pyyhittiin jäljettömiin.

Mielenkiintoisin arvoitus itselleni on Constantin Dragoșin sukuperä. En pidä mahdottomana, että siitäkin vielä selviää jotain uutta.