Seuran historia

Suomi-Romania-Seuran historiaa 1951-2019

Prologi

Suomalaisten ja romanialaisten kontakteista

Suomalaisten ja romanialaisten keskinäisten suhteitten voidaan katsoa alkaneen jo 1600-luvulla ja jatkuneen kautta historian eri vaiheiden aina nykypäiviin saakka. Suomen ja Romanian diplomaattisuhteiden alku ajoittuu vuoteen 1920, joten suhteiden 100-vuotisjuhlia pääsemme viettämään nyt vuonna 2020.

Kulttuurivaihtoa maittemme välillä tapahtui jo 1930-40 luvuilla lähetystöjen välityksellä. Etenkin Romanian Helsingin lähetystö on toiminut aloitteentekijänä asiassa. Aiheesta ovat kirjoittaneet prof. Lauri Lindgren / Romania sydämessäni teos 2000 ja romaniaksi prof. Silviu Milou / mm. Istoria Finlandei 2011

Suomalais-romanialainen yhdistys

Suorana jatkona 1930-luvulla alkaneelle kehitykselle oli Suomalais-romanialaisen yhdistyksen perustaminen sotien 1939-1944 aikana vuonna 1943 (rek. 18.3.1943). Aloite perustamisesta tuli Romanian Helsingin lähetystöltä. Yhdistys perustettiin "huolehtimaan näiden maiden välisestä kulttuurivuorovaikutuksesta". Toiminnan tarkoituksena oli "kehittää ja syventää Suomen ja Romanian kansojen välistä ystävyyttä ja ymmärtämystä sekä edistää sivistyksellistä vuorovaikutusta". Sitä varten yhdistyksen oli määrä järjestää kokous- ja esitelmä- sekä juhlatilaisuuksia ja näin myös tapahtui.

Yhdistyksen puheenjohtajana toimi Eero Rydman, joka oli koulutukseltaan lakitieteen lisensiaatti. Hän toimi mm. Kansaneläkelaitoksen ensimmäisenä pääjohtajana 1937-1944 ja Helsingin kaupunginjohtajana vuosina 1944-1956. Hallitukseen kuului arvovaltaisia tuon ajan kulttuurivaikuttajia, taiteiden tieteiden, diplomatian ja median, sekä juridiikan ja hallinnon edustajia. Tunnettuja nimiä seurassa olivat mm. Rolf Nevanlinna, Oiva Soini, Olof Enckell, Kaarlo Hillilä, Arno Tuurna, Oskari Mantere, Arvi Kivimaa ja Eino Kalima.

Vastaavasti myös Romaniassa perustettiin helmikuussa 1943 romanialais-suomalainen yhdistys: Asociaţia Româno-Finlandeză.

Suomalais-romanialaisen yhdistyksen toiminta näyttää loppuneen viimeistään kesällä 1944. Sitä ei lakkautettu rauhansopimuksen nojalla, kuten Suomessa monelle muulle yleishyödylliselle yhdistykselle sodan jälkeen kävi vaan se poistettiin yhdistysrekisteristä huomaamattomasti vaikkakin jostain syystä vasta vuonna 1991.

(Lähde: Erkki Salo 2013/ Kulttuurikomennus; Suomalais-romanialainen yhdistys 1943-1944)

Sodanjälkeiset uudet tuulet ja ystävyysseurat

Toisen maailmansodan päättyminen ja Euroopan uusjako aiheuttivat suuria muutoksia myös Suomen kulttuurielämään. Äärivasemmiston vaatimuksesta loppui tai lopetettiin useiden järjestöjen ja yhdistysten toiminta ja tilalle perustettiin uusia poliittiseen tilanteeseen paremmin soveltuviksi uskottuja järjestöjä. Ajauduttiin äärimmäisyyksistä toisiin eikä takinkääntäjistäkään ollut pulaa. Vähin erin Suomeen syntyi ns.suomettumisilmiö, jolloin monet suoraselkäisinä pidetyt henkilöt aloittivat syvän kumartelunsa kohti itää. Näissä olosuhteissa synnytettiin useita uusia ystävyysseuroja, joiden tarkoituksena oli suhteiden luominen Itä-Euroopan sosialistikulttuureihin rautaesiripun toiselle puolelle.

Ensimmäisiä uuden suunnan ystävyysseuroja oli Suomi-Romania-seura, jonka säännöissä pääpaino oli toki sama kuin edeltäjälläänkin, eli kansojen välinen ystävyys- ja kulttuuri. Tästä seikasta tunnustuksen ansaitsevat, silloisista olosuhteista riippumatta, seuraa perustamassa olleet suomalaiset kulttuurin ystävät.

Vaikka seuran taloudelliset toimintaedellytykset lienevätkin olleet alkuvaiheessa niukat, satsasi Suomen valtio sittemmin uusien ystävyysseurojen toiminnan tukemiseen huomattavia summia varoja, joiden turvin oli mahdollista ylläpitää omia toimistoja ja palkattuja toiminnanjohtajia.

Olennaista osaa näiden uusien seurojen toiminnassa alkuvuosien jälkeen näyttelivät valtioiden väliset kulttuurivaihtosopimukset. Vaihtosopimuksissa, joiden laatimiseen seurojen edustajat osallistuivat, todettiin yhteiset periaatteet delegaatioiden ja materiaalin vaihdon suhteen, mikä tarkoitti käytännössä näyttelyiden, media-aineiston sekä levytysten ja nauhoitusten molemminpuolista vaihtoa, ihmisten liikkuvuuden lisäämistä vaihto-opiskelijoiden, ammatillisten delegaatioiden sekä turistien muodossa. 

Sosialistimaiden ulkopolitiikka hyödynsi näin kulttuuria, pyrkiessään muokkaamaan länsimaiden kansalaisten mielikuvia sosialistisesta maailmasta myönteisemmiksi. Suomen näkökulmasta kulttuurivaihto kuitenkin mahdollisti korkeatasoisten taiteilijoiden saamista esiintymään Suomessa. Kulttuurivaihdon kautta monet löysivät myös ulkomaisia ystäviä.

Myös Romania, Neuvostoliiton tapaan, pyrki kätkemään vaihtotoiminnan poliittiset ulottuvuudet. Jos molemminpuolinen ymmärrys vaihtojen seurauksena lisääntyikin, niin sosialistisen järjestelmän paremmuutta kulttuurivaihto ei kuitenkaan voinut todistaa. On oletettavaa, että osan kulttuurivaihtoon osallistuneitten suomalaisten kohdalla jo alkuvaiheessakin lienee ollut niin, että henkilökohtaiset vaikuttimet olivat ensisijaisia motiiveja osallistua kulttuurivaihtoon kuin usko kohdemaan järjestelmän ylivertaisuuteen, saati sen toimivuuteen Suomessa. (Lähde: Mikkonen Simo, Jyväskylän YO, 2011),

Katsaus Suomi-Romania-Seura ry:n historiaan 1951- 2019

Suomi-Romania-seuran perustaminen

Suomi-Romania-seura perustettiin maaliskuussa vuonna 1951. Uuden ystävyysseuran perustamista kuvailtiin seuran 30-vuotisjuhlien aikaan vuonna 1981 jäsenlehden Viesti-Veşti juhlanumerossa seuraavasti:

"Maaliskuun 30. päivänä v. 1951 kokoontui Elannon kahvilassa viitisenkymmentä helsinkiläistä. He perustivat Suomi-Romania seuran. Vain runsaat viisi vuotta oli kulunut toisen maailmansodan päättymisestä. Alettiin hakea uusia yhteyksiä kansojen kesken. Ensimmäiset suomalaiset vierailivat Romaniassa jo 1940-luvun loppuvuosina. He toivat tullessaan tietoa ystävällisestä kansasta ja kauniista maasta. Ay-liike ja työläisurheiluliike toteuttivat valtuuskuntien vaihtoja ja taiteilijaryhmien vierailuja. Samoin poliittisella tasolla aikaansaatiin maittemme demokraattisten järjestöjen kesken ensimmäisiä yhteyksiä. Mm. varatuomari Risto Hölttä oli osallistunut 1950 rauhankongressiin Bukarestissa ja rva Elli Kahila yleisurheilun Balkanin kisoihin. 

Näistä ensimmäisistä tapaamisista innostuneet ihmiset päättivät perustaa Suomi-Romania seuran. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi tuli varatuomari Risto Hölttä. Yhdistysrekisteriin hänen lisäkseen merkittiin hallituksen jäsenet säveltäjä Erik Aaltonen varapuheenjohtaja, FM Kaisu Salonen, toimitsija Elina Hämäläinen, rouva Elli Kahila, toimitussihteeri Kerttu Murto, FM Heikki Kuusinen ja DI Reijo Talvitie sekä varajäsenet levyseppä Oskar Nyberg, ja LL Toivo Pihkonen. Yhdistyksen sihteeriksi merkittiin toimittaja Aleksander Borodavkin. Viisikymmentäluvulla seuran jäsenmäärä kasvoi huomattavasti, kun vuonna 1953 maailman nuorison festivaaleille Bukarestissa osallistuneita nuoria liittyi seuraan sadoittain." 

(Lähde: Viesti-Veşti -lehti/ Seppo Siren ja Romania sydämessäni / Marjo Cosma toim.)

Neuvostoliitto taustavaikuttajana

Edellä olevassa lainauksessa mainitut "Kommunistinen 3. Maailman nuorison ja ylioppilaiden maailmankonferenssi" ja sitä seurannut "4. Maailman nuorison festivaali" olivat 1953 kansainväliset sosialistinuorten suurtapahtumat, joita organisoivat lähellä Neuvostoliittoa olleet "Demokraattisen nuorison maailmanliitto" (The World Federation of Democratic Youth) ja opiskelijajärjestö "International Union of Students". Festivaalin päätavoitteena oli kommunistisen propagandan levittäminen maailmanlaajuisesti. (Lähde: mm. Wikipedia)

Sodan jälkeisen "poliittisen linjan muutoksen myötä yhdistyksen jäsenistökin vaihtui kokonaan (edeltäjäänsä verrattuna). Uuden seuran perustajajäseniin ei kuulunut ainuttakaan entisen SRY:n hallituksen jäsentä tai toimihenkilöä. Heistä kukaan ei myöskään esiinny SRS:n jäsenluettelossa 1953, jossa jäseniä oli jo 240. Tältä osin katkos edeltäjään oli täydellinen."

(Lähde: Erkki Salo: Kulttuurikomennus 2013)

Risto Höltän puheenjohtajakausi 1951-1956

Risto Hölttä seuran ensimmäisenä puheenjohtajana johti seuraa vuosina 1951-1956. Varatuomari Höltällä oli maineensa. Hän oli työskennellyt sotien jälkeen liikkuvan poliisin tarkastajana 1945-1948 sekä punaisen Valpon eli valtiollisen poliisin apulaispäällikkönä 1948. Valpon puhdistuksen jälkeen hän toimi asianajajana 1949-1956 siirtyen johtamaan vuosina 1956-1966 Kemin kaupunkia, joka tuolloin kantoi vielä yleisesti punaisen Kemin nimeä. Kuopion läänin maaherran tehtävät hän otti vastaan vuonna 1966 SKDL:n, kansandemokraattien mandaatilla, jääden eläkkeelle vuonna 1978. (Lähde: Wikipedia ja Savon Sanomat 3.12.2009, pääkirjoitus)

Suomi-Romania seura näyttää siis alkuvaiheissaan olleen "oman aikansa lapsi". Tämä merkitsi sitä, että seura oli sidoksissa Romanian Helsingin lähetystöön ja osin jopa riippuvuussuhteessa. Seuran monijäsenisen hallituksen kokoonpano yritettiin saada näyttämään poliittisesti parlamentaariselta, ainakin näennäisesti, valitsemalla siihen edustajat kaikista poliittisista puolueista.

Vilho Siivolan puheenjohtajakausi 1956- 1980

Höltän siirtyessä Kemin kaupunginjohtajaksi, uudeksi SRS:n puheenjohtajaksi ja suunnan näyttäjäksi valittiin vuonna 1956 kulttuuripersoona Vilho Siivola, joka oli arvostettu näyttelijä ja teatteriohjaaja.

Vilho Siivolan myötä seura sai uuden voimakkaan kulttuuripitoisen sävyn toimintaansa. Siivola toimi seuran johdossa peräti 24 vuotta 1956-1980. Hänen aikanaan seura loi laajan verkoston suomalaisiin ja romanialaisiin kulttuuri-ihmisiin. Vaikka Vilho Siivolan testamentiksikin mainitut arvoitukselliset sanat luopuessaan tehtävästään ja niiden merkitys ehkä jäävätkin seuran tämän päivän jäsenille tulkitsematta, otan ne silti mukaan tähän esitykseen:

"Muutama sana ystävyydestä" sanoi Siivola ja jatkoi "Ystävä ystävän pettää, vihollinen ei milloinkaan. Vanha vaimo, vanha koira ja paljon rahaa. Viisi ystävää, viisikymmentä vihollista."

Mitä mahtoikaan teatterineuvos tarkoittaa? Olisiko ollut seurassa jotain ongelmia taustalla, vaikka ystävyysseurassa toimittiinkin? Mahtoiko seuran ilmapiirin avoimuudessa olla jotain toivomisen varaa vai oliko seuran taloudessa selvittämättömiä kysymyksiä?

Toiminnanjohtajat vuosina 1951-2000

Suomi-Romania-seuran palkattuna toiminnanjohtajina toimivat Alexander Borodavkin vuosina 1951-1952, Paavo Kivikoski 1952-1966 ja sitten yli 14 vuotta Seppo Siren 1966-1980. Hänen toimikautensa 1970-luvulla oli vilkasta kulttuurivaihdon aikaa. Sille oli luonut pohjan ensimmäinen vuonna 1968 solmittu Suomen ja Romanian kulttuurivaihtosopimus. Näiden sopimusten puitteissa tapahtuvaa kulttuurivaihtoa seura toteutettiin sitten varsinkin 1970 ja 1980-luvuilla.

Viimeisenä seuran toiminnanjohtajana toimi Marjo Cosma, joka aloitti syksyllä 1980 ensin sihteerinä, jatkaen sitten toiminnanjohtajana edeltäjänsä jälkeen aina vuoteen 2000 saakka.

Mainittakoon, että Marjo Cosma toimitti vuonna 2000 toiminnanjohtajakautensa päätteeksi yhteistyössä silloisen Eduskunnan Romania-ystävyysryhmän kanssa kirjasen nimeltään: ROMANIA SYDÄMESSÄNI Suomen ja Romanian diplomaattisuhteita 80 vuotta. Lyhyessä Suomi-Romania-seuran historiaa käsittelevässä kirjoituksessaan hän toteaa seuraavasti: "Viimeiset kymmenen vuotta Romania-seura on toiminut monessa välittäjänä ja konsulttina; se on ollut pienimuotoinen romanialainen kulttuurikeskus" ja "Suomi-Romania Seura täyttää 50 vuotta 2001. Se on tehnyt pitkän päivätyön, myös poliittisesti vaikeina, lähes mahdottomina aikoina, mutta sitä on aina kannustanut ystävyys romanialaisiin, Romanian maahan ja luontoon, taiteisiin ja kauniiseen kieleen".

Lauri Lindgrenin puheenjohtajakausi 1980-2002

Vuosi 1980 oli merkittävä käännekohta Suomi-Romania seuran historiassa, kun uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Turun yliopiston romaanisten kielten professori, seuran nykyinen kunniapuheenjohtaja Lauri Lindgren. Uusi puheenjohtaja loi monipuolisella toiminnallaan seuralle akateemisia suhteita sekä Suomesta että Romaniasta. Lauri Lindgren toimi seuran puheenjohtajana myös pitkään 1980-2002.

Lauri Lindgren on suomalainen kielitieteilijä ja emeritusprofessori. Hänet nimitettiin vuonna 1973 romaanisen filologian professoriksi Turun yliopistoon. Hän oli hoitanut professuuria vuodesta 1965 lähtien Tauno Nurmelan toimiessa yliopiston hallinnossa. Professori Lindgren toimi myös humanistisen tiedekunnan dekaanina kahteen otteeseen sekä Turun yliopiston vararehtorina (1987-1993). Hänen tutkimuksensa sijoittuvat aluksi filologiseen traditioon, mutta myöhemmin myös kontrastiiviseen ja soveltavaan kielitieteeseen. Hän jäi eläkkeelle 1996.

Itä-Euroopan vapautumisen seuraukset

Lauri Lindgrenin puheenjohtajakauden lopulla tapahtui sitten Neuvostoliiton hajoaminen ja sitä myötä myös kommunismin ja sosialismin aatemaailman sortuminen Euroopassa. Tämä vaikutti myös siihen, että kahdenvälisten kulttuurivaihtosopimusten aikakausi vähin erin loppui eikä ystävyysseurojen valtiontuki enää ollut ystävyysseuroille itsestäänselvyys. Koska Itä-Eurooppaan suuntautuneiden ystävyysseurojen (poikkeuksena SNS) valtiontuet pienenivät vähissä erin ja 2000 -luvulle tultaessa loppuivat lähes kokonaan, joutui myös SRS muuttamaan radikaalisti toimintaansa. Pitkäaikainen ja ansioitunut puheenjohtaja Lauri Lindgren luopui tehtävästään 2002. Seuran toimisto ja palkatun toiminnanjohtajan toimi lopetettiin vuoden 2003 tienoilla. Tuosta alasajovaiheesta tarkan kuvan voinevat kertoa sen ajan vastuuhenkilöt. Seuraa ei sentään lopetettu, vaan vähäiseksi koettua toimintaa ylläpidettiin toiminnanjohtajan jälkeen lähinnä puolipäiväisen sihteerin Seppo Koiviston vetämänä. Niinpä Suomi-Romania -seurankin on pitänyt tulla toimeen lähes omillaan ystävyysseurojen valtionapujen kutistuttua lähes nollatasolle. Tänään on toimittava vain harvojen aktiivisten vapaaehtoisten ihmisten varassa ja niukkojen taloudellisten voimavarojen puitteissa. Viimeisten kahden vuosikymmenen ajan seuralla on onneksi ollut toiminnassa mukana henkilöitä, jotka ovat aikaa ja vaivojaan säästämättä ja parhaan kykynsä mukaan yrittäneet pitää yllä seuran toimintaa ja luoda samalla jotain uutta sekä vanhenevalle mutta myös uudistuvalle jäsenistölleen.

Yhdistyksen toiminnan murrosvaiheen aika 2001-2007

Professori Lauri Lindgrenin pitkän ja ansiokkaan, yli 20-vuotisen toimikauden jälkeen yhdistyksen toiminta näyttää olleen melko päämäärätöntä ja sekavaa. Vaikka hallitukset olivat edelleen monijäsenisiä, vastuunkantajia lienee ollut vain muutama. Toimintasuunnitelmat ja -kertomukset tuolta ajalta 2002-2006 ovat suppeita ja sekavia. Taloudenhoito sentään on kyetty hoitamaan vuosittain hyväksytysti muutamista asiakirjoista päätellen. Asiakirjoja, mikäli niitä vielä löytyy tuon murrosvaiheen alkuvuosien tienoilta, olisikin syytä tarkemmin tutkia, ettei sen ajan tieto jäisi piiloon ja pelkästään kuulopuheiden ja olettamusten sekä mahdollisten virhetulkintojen varaan.

Joka tapauksessa seuran jäsenlehti pidettiin hengissä mutta se ilmestyi milloin sattui. Pyrkimys tuottaa lehteen hyvää ja asiapitoista sisältöä jäsenten luettavaksi oli kuitenkin huomion arvoista. Seuralta puuttuivat kuitenkin toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeät selkeästi asetetut toiminta-ajatus ja toiminnan päämäärät kokonaan. Seuran puheenjohtajina tällä jaksolla toimivat Matti Koskelo vuosina 2003-2004, Eira Karjalainen vuonna 2005 ja Juha Kajander vuosina 2006-2007.

Uutta suuntaa etsien 2008 - 2016

Käänne parempaan pantiin alulle vasta vuosina 2008-2016 uusien vaihtelevien hallituskokoonpanojen ja puheenjohtajavaihdosten myötä. Selvää muutosta seuran toimintaan tarvittiin. Enää eivät seuran resurssit olleet vuosikausiin riittäneet kulttuurivaihtoon tai taiteilijaryhmien vastavuoroisiin vierailuihin Suomen ja Romanian välillä. Niinpä viime vuosina olikin keskityttävä lähinnä Romanian ja oman seuramme tunnetuksi tekemiseen suomalaisille matkailumessuilla ja muissa vastaavissa tapahtumissa sekä kulttuuripainotteiseen sisäiseen ja ulkoiseen tiedottamiseen tasokkaan jäsenlehtemme sekä Internet-kotisivujen ja sosiaalisen median välityksellä. Puheenjohtajina tässä viime vuosien muutosvaiheessa ovat toimineet Paavo Vähätiitto 2008-2010, Mikko Heikkilä 2011-2014 ja Jussi Tuovinen vuodesta 2015 alkaen.

Vuoden 2008 jälkeen tapahtunutta SRS:n toimintaa

 2008 Käynnistettiin seuran toiminnan kokonaisselvitys, jonka tavoitteeksi asetettiin toimintastrategian luominen. Strategiaa on tarkoitus päivittää viiden vuoden välein. Viimeisin päivitys tehtiin vuonna 2016.

 2008 Toteutettiin jäsenkysely seuran toiminnasta kaikille jäsenille vuonna.

 2008 Aloitettiin jäsenlehden kehittämistyö. Lehti ilmestyi 3 kertaa vuonna 2008

 2008 Parannettiin hallituksen kokouskäytäntöjä (kokouskutsut, esityslistat ja pöytäkirjat).

 2008 Aloitettiin jälleen OPM:n (nyk. OKM) valtionavustusten hakumenettely vuonna.

 2009 Hyväksyttiin seuralle ensimmäisen kerran toiminta-ajatus ja päämäärät täydentämään seuran sääntöjä.

 2009 Seuran kesäretkitoiminnan elvyttäminen pantiin alulle (Akaa 2009)

 2010 Selkeytettiin toiminnan suunnitelmallisuutta (toimintasuunnitelmat, talousarviot, toimintakertomukset ja tilin päätösasiakirjat.)

 2010 Laitettiin talous- ja pankkiasiat kuntoon ja järjestykseen. Laadittiin seuran ensimmäinen talousohje.

 2010 Viesti-Vesti ilmestyi ensimmäisen kerran 4 kertaa vuodessa

 2010 Luotiin seuralle uusi logo ja ensimmäinen moniväriesite.

 2010 Saatettiin loppuun toimivien kotisivujen teko ja otettiin ne käyttöön. Kehittäminen jatkuu edelleen.

 2011 Kevät- ja syyskokousten yhteyteen asetettiin tavoitteeksi jäsen- tai yleisötapahtuman järjestäminen osallistumisaktiivisuuden kohottamiseksi.

 2011 Päivitettiin seuran säännöt ja pantiin muutos PRH:ssa vireille.

 2011 Jäsenlehden kehitystyötä jatkettiin.

 2011 Päätettiin hankkia seuralle oma standaari palkitsemiskäyttöön.

 2011 Jatkettiin yhteyksien ylläpitoa Romanian suurlähetystöön yhteistyön kehittämiseksi. Tavoitteeksi asetettiin tapaaminen 1-2 kertaa vuodessa.

 2012 Kiinnitettiin huomiota yhteistyömahdollisuuksiin toisten ystävyysseurojen kanssa.

 2012 Jatkettiin seuramatkaperinnettä Romaniaan pitkän tauon jälkeen.

 2013 Seuralle avattiin Facebook -sivut sosiaalisessa mediassa.

 2013 Seuran uudet säännöt hyväksyttiin Patentti- ja rekisterihallituksessa.

 2014 Elvytettiin edelleen seuran kesäretkiperinnettä toteuttamalla kesäretki Akaaseen, Jatkoa seurasi Salon seudulle 2015 ja Pirkanmaalle 2016, Valamoon 2017 Mustio-Fiskariin 2018 ja Askaisten Louhisaareen 2019.

 2015 Laadittiin ja hyväksyttiin seuran palkitsemisohje 2015.

 2015 Seuran toimintaan sisällytettiin jälleen myös osallistuminen taidenäyttelyihin.

 2015 Etsittiin ideoita seuran tapahtumien ja tilaisuuksien lisäämiseksi. aloitettiin uutena toimintamuotona luentosarja Studia Danubia vuonna 2015

 2016 Päivitettiin seuran toiminta-ajatus ja toiminnan päämäärät ajan tasalle .

 2016 Toteutettiin Helsingissä kansainvälinen seminaari: Suomi ja Romania 2020 -luvun Euroopassa.

Kirjoittaja Mikko Heikkilä

Sisältö on koottu eri lähteistä: mm. SRS:n toimintakertomukset, pöytäkirjat ja muut lähteet,

joihin on osin viitattu myös tekstin sisällä.