Romanian historiaa
MAREA UNIRE - 100 VUOTTA
Balkanin tapahtumat 1912-13 taustalla
Aluksi on hyvä kerrata historian Eurooppaan liittyviä yleisiä tapahtumia ja nähdä ennakoivia merkkejä Balkanilla viime vuosisadan alussa. Tapahtumat johtivat ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen ja sodan seurauksina rauhansopimusten myötä myös Romanian "Suureen yhdistymiseen" (Marea Unire) sata vuotta sitten.
Balkanin sotien 1912-1913 seurauksena Bukarestin rauha vaikutti merkittäviin muutoksiin Balkanin niemimaalla. Kaikki alueen kansat halusivat saada vapautensa osmanien feodaalisesta valtakunnasta. Toivottiin valtioiden intressien mukaisia yhdistymisiä ja yhteistyötä, mikä johtaisi henkiseen ja taloudelliseen kehitykseen. Tässä suhteessa Romania näki oikeudekseen toivoa rauhaa ja vaurautta Balkanille ja halusi siksi hyvät suhteet Kreikkaan, Serbiaan, Montenegroon, Turkkiin ja Albaniaan.
Balkanin sodat 1912-1913
Balkanin sodat on yhteisnimitys Balkanilla 1912-1913 käydyille ensimmäiselle ja toiselle Balkanin sodalle. Näiden sotien seurauksena Itävalta-Unkarin ja Saksan vaikutus ja asema heikkeni Balkanin alueella:
Ensimmäinen Balkanin sota käytiin vuosina 1912-1913 osmanien valtakunnan ja Bulgarian, Serbian, Kreikan ja Montenegron muodostaman Balkanin liiton välillä Liittouman tavoitteena oli vallata Turkin alueet Balkanilla. Sota alkoi lokakuussa 1912, ja liittolaiset valtasivat Makedonian sekä osia Traakiasta. Vuonna 1913 Turkki yritti vielä jatkaa sotaa, mutta sen oli lopulta luovuttava melkein kaikista alueistaan Euroopassa. Vain kapea alue Konstantinopolin länsipuolella jäi turkkilaisten hallintaan.
Toukokuussa 1913 allekirjoitettiin Lontoossa rauhansopimus Kreikan, Serbian, Bulgarian, Montenegron ja Turkin välillä. Britannia, Saksa, Venäjä, Itävalta-Unkari ja Italia olivat sopimuksen takaajia.
Voittajat ajautuivat sitten riitaan siitä, miten Turkin luovuttamat alueet Makedoniassa ja Traakiassa oli jaettava niiden kesken. Kiista johti jo kesäkuussa 1913 toiseen Balkanin sotaan entisten liittolaisten kesken. Turkki käytti tätä tilaisuutta hyväkseen ja valtasi Adrianopolin takaisin.
Toinen Balkanin sota käytiin kesällä 1913. Siinä Bulgaria taisteli Kreikkaa, Serbiaa, Montenegroa, Romaniaa ja Turkkia vastaan. Sota puhkesi, koska ensimmäisen Balkanin sodan voittajavaltiot, joista yksi oli Bulgaria, eivät päässeet sovintoon niiden alueiden jakamisesta, jotka Turkki oli sodan jälkeen joutunut Lontoon sopimuksen mukaisesti luovuttamaan. Tuolla sopimuksella 30. toukokuuta 1913 Turkki oli menettänyt lähes kaikki Euroopan puoleiset alueensa, lukuun ottamatta Istanbulia ja pientä maa-aluetta sen läheisyydessä.
Bukarestin rauhansopimus oli 10. elokuuta 1913 allekirjoitettu rauhansopimus, joka päätti toisen Balkanin sodan. Sodassa Bulgaria oli sotinut yksinään Serbiaa, Romaniaa ja Kreikkaa vastaan, jotka olivat olleet sen liittolaisia aiemmin käydyssä ensimmäisessä Balkanin sodassa Turkkia vastaan. Bulgaria ei ollut hyväksynyt Turkilta vallattujen alueiden jakoa ensimmäisen sodan jälkeen, mutta kärsi tappion toisessa sodassa.
Bukarestin rauhassa Makedonian pohjois- ja keskiosat annettiin Serbialle ja eteläosat Kreikalle sekä eteläinen Dobrutzha Romanialle. Bulgaria sai pitää pienen osan Makedoniasta sekä pätkän Aegeanmeren rannikkoa, mukaan lukien Alexandroúpolin satamakaupungin.
(Lähde: Wikipedia)
Romania ja lähestyvä maailmansota
Edellä kuvattu oli ajanjakso, jolloin Romania pyrki valtionsa kansallisen yhtenäisyyden jälleenrakentamiseen. Tätä tilannetta kehitystä seurattiin tarkasti Berliinissä, Wienissä ja Budapestissa. Toisaalta Bukarestissa hallitus ilmaisi vaihtoehtona Romanian asettumisen Venäjän, Ranskan ja Englannin eli ympärysvaltojen leiriin. Itävalta-Unkarissa kannettiin tästä suuntauksesta huolta. Wienin liittokanslerin mukaan Romania oli, suuren historioitsijan Nicolae Iorgan mukaan "suurin poliittinen ja taloudellinen tekijä Kaakkois-Euroopassa".
Sodan julistuksia tehtiin tuolloin lähes päivittäin ja niissä näkyivät myös Romanian ulkopoliittiset päätavoitteet, maan yhdistyminen ja Itävalta-Unkariin liitettyjen romanialaisten alueiden vapauttaminen.
3. elokuuta 1914 kokoontui kuningas Carol I:n johdolla Consiliul de Coroană eli "kuningashuoneen komitea". Kokous kritisoi ja syytti Itävalta-Unkaria sen syyllistymisestä agressioon Serbiaa vastaan ja sen siten rikkoneen vuonna 1883 tehtyä salaista sopimusta.
Romaniaa ympäröi kolme imperiumia, joista jokaisella oli hallussaan romanialaisten asuttamia alueita. Tämä tilanne vaati maalta väliaikaista ratkaisua. Tällä kertaa se aiheutti sotilaallista, poliittista, taloudellista, diplomaattista valmistautumista.
Romaniassa sodan aloittaminen herätti kolme kysymystä: Kenen puolelle? Milloin? vai pysyäkö puolueettomana? Romanialaiset olivat kärsineet vuosisatojen ajan sekasorrosta, sortotoimista ja ottomaanien lapsiryöstöistä. Ryöstölapsista oli tarkoitus kouluttaa sotilaita, jotka heidät tulisivat tulevaisuudessa taistelemaan omia veljiään, sisariaan vastaan ja polttamaan kyliä ja kaupunkeja.
Romania ja ensimmäinen maailmansota
Ensimmäistä maailmansotaa käytiin vuosina 1914-1918. Vastakkain taistelivat Saksan ja Itävalta-Unkarin johtamat keskusvallat sekä lähinnä Ison-Britannian, Ranskan, Venäjän ja Yhdysvaltojen muodostamat ympärysvallat. Raskas sota päättyi keskusvaltojen tappioon ja muutti Euroopan valtiollisia rajoja perinpohjaisesti. Tässä tekstissä ei sodan kulusta kerrota perusteellisemmin. Tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, miten sota ja sen lopputulokset vaikuttivat Romanian historialliseen laajentumiseen sodan jälkeen.(Lähde: Wikipedia)
Romanian yhteydessä on syytä myös mainita, että Venäjän kanssa oli solmittu salainen sopimus, jolla tunnustettiin Romanian alueelliset oikeudet Itävalta-Unkarin alueella. Jotkut romanialaiset hallituspoliitikot kannattivat Romanian liittymistä sodassa ympärysvaltojen leiriin, mikä takaisi Transilvanian ja Bukovinan liittämisen Romaniaan. Toiset hallituksen ministerit taas halusivat liittyä keskusvaltoihin, mikä helpottaisi Bessarabian hallintaa, joka oli vapautunut vuonna 1812.
Konservatiivipuolue, halusi säilyttää tasapainon ja pysyä puolueettomana. Vahvana persoonana tunnettiin hallitsevissa piireissä I.C. Brătianu 1914-1920, joka käynnisti romanialais-italialaiset neuvottelut, jolloin pääministerille syntyi vakaumus siitä, että Romania saa Venäjän tuella tavoitteenaan pitämänsä Itävalta-Unkarin hallitsemat alueet Transilvanian, Bukovinan ja Banaatin.
Serbian romahdus marraskuussa 1915 ja toisaalta Bulgarian liittyminen I MS -sotaan teki tilanteen vaikeaksi Romanialle. Romanian liittyminen sotaan tuli yhä tarpeellisemmaksi. Keskusteluissa Ranskan hallituksen kanssa Romanian edustajat ilmoittivat Ranskan hallitukselle Romanian edellytyksistä sotaan liittymiselle. Saksan länsirintaman suurhyökkäyksen puhkeaminen helmikuussa 1916 saikin Ranskan hallituksen vaatimaan Venäjän hallitukselta, että se hyväksyisi yhteistyön Romanian kanssa heidän ehdoillaan. Neuvotteluja käytiin Pariisi-Lontoo-Pietari -akselilla ja niihin osallituivat mm. Ranskan presidentti Franţei R. Poincaré ja Venäjän tsaari Nikolai II. Neuvottelijohin liittyi poliittista ja diplomaattista painostusta Romanian hallitukselle, mikä pakotti Romanian liittymään I MS:aan.
Ympärys- ja keskusvallat
Kun maailmansodan pitkittyminen oli käynyt selväksi, alkoi keskusvaltojen (Saksa, Itävalta-Unkari) ja ympärysvaltojen (Venäjä, Ranska, Englanti) välillä kilpailu liittolaisista. Turkki liittyi pian keskusvaltojen puolelle, koska koki Venäjän suurimpana uhkana itselleen.
Myös Bulgaria liittyi myöhemmin keskusvaltojen rintamaan Venäjän aiheuttaman uhan vuoksi. Italia oli sodan alkaessa puolueeton. Tämä johti liittoutumien väliseen "tarjouskilpailuun" siitä, kumpi pystyy tarjoamaan Italialle suuremmat alueliitokset jos se liittyy mukaan sotaan. Ympärysvallat lupasivat Italialle laajoja aluelaajennuksia Itävalta-Unkarin kustannuksella, ja maa liittyikin mukaan sotaan ympärysvaltojen liittolaisena keväällä 1915. Samoin lupauksin myös Romania liittyi sotaan vuonna 1916. Romania oli ennen sotaa Itävalta-Unkarin liittolainen, mutta se liittyi ympärysvaltoihin elokuussa 1916. Syynä tähän oli halu vallata Transilvania. Aluksi Romanian joukot etenivät nopeasti Transilvanian puolelle. Saksa ja Itävalta iskivät takaisin syyskuun alussa. August von Mackensenin johdolla ne etenivät lokakuussa Mustanmeren rannalle ja valtasivat marraskuussa Bukarestin.
Ympärysvaltojen avokätiset lupaukset liittolaisilleen vaikeuttivat sodan jälkeen huomattavasti rauhanneuvotteluja ja uuden Euroopan rakentamista.
Romanian valtiollinen kehityskulku
Romania syntyi Moldavian ja Valakian yhdistyessä 1859.
Romanian valtion poliittinen kehittyminen on tapahtunut kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa luotiin Pieni Unioni vuonna 1859, kun Al. I. Cuza valittiin Moldavian ja Romanian ruhtinaaksi. Tapahtumassa Iasin kaupungin älymystö oli ratkaisevassa roolissa. Iasi eli entisen Moldovan pääkaupunki oli lyhyen aikaa myös unionin pääkaupunki, kunnes maan pääkaupungiksi vaihdettiin Bukarest.
Suurvallat tunnustivat Romanian itsenäiseksi 1877.
Toinen vaihe oli Venäjän-Turkin sotaan (1877-78) liittynyt Romanian itsenäisyyssota ja sitä seurannut itsenäisyysjulistus 9.5.1877, jolloin vapauduttiin Turkin ja ottomaanien imperiumin ikeestä.
Suuri Unioni - Marea Unire 1918
Kolmas vaihe oli Romanian lopullinen yhdistyminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Itävalta-Unkarin hajotessa ja Venäjän vallankumouksen aikana julistettiin Transilvanian liittyminen Romaniaan Alba Iuliassa 1. joulukuuta 1918. Bessarabia päätti liittyä Romanian kuningaskuntaan myös vuonna 1918.
Trianonin rauhansopimuksella 1920 Transilvania julistettiin kuuluvaksi Romaniaan.
Romanian kuningas Ferdinand I kruunattiin vuonna 1922 symbolisesti uudelleen Alba Iulian ortodoksisessa katedraalissa kaikkien romanialaisten kuninkaaksi.
Teksti: Ionela Ionescu
Kuvat ja kursiivitekstit: MH
Lähdeaineisto: Wikipedia
Romanian Pieni Unioni 160 vuotta 1859 - 2019
Romanian kansallisen yhtenäisyyden idea
Kansallisen yhtenäisyyden ajatus on peräisin muinaisista ajoista Karpaatit-Tonava-Pontus -alueella. Se syntyi traakialais-getodaakialaisesta kulttuurista ja sivilisaatiosta Tuon ajan ihmisiltä ovat etnisesti periytyneet, alueen etninen kieli ja kulttuuriperinteet. Ajatusta ei kuitenkaan silloin ole vielä laajalti tunnistettu. Se on myöhemmin kehittynyt historiallisesta välttämättömyydestä, ja se johtui maaha tunkeutujien halusta valloittaa ja omistaa rikkaita maita. Tästä kertoo unkarilainen kronikoitsija Anonymus "Gesta Hungarorum" kronikassaan. Siinä kerrotaan unkarilaisten johtajien kuvauksia Transilvanian asteittaisesta valloituksesta. Tuolloin Transilvanian romanialaisten asuttama alue jaettiin kolmeen kreivikuntaan, joita johtivat Glad, Gelu ja Menumorut.
Myöhemmän ajan ensimmäiset yritykset asukkaiden yhtenäisyyden ideasta ovat syntyneet Iancu de Hunedoaran(1387-1456) aikana, jolloin tämä oli Transilvanian voivodi. Näin ollen ottomaanien vastaisen taistelun kuvauksista puuttuu Moldovan ja Tara Romanescan politiikka. Myös Stefan cel Mare (1457-1504) aikanaan tuki liittoutumista uskollisten Moldovan, Transilvanian ja Tara Romanescan voivodien kanssa puolustustaistelussa ottomaaneja vastaan ja kristinuskon puolustamisessa.
Tapahtumien huipentuma syntyi Mihai Viteazulin (1593-1600) aikana, kun ottomaanien vastainen liittoutuma Moldovan ja Transilvanian kesken onnistui heittämään turkkilaiset yli Tonavan Tara Romanescan eteläpuolelle. Mihai Viteazul onnistui maiden yhdistämisessä ensimmäisenä mutta kolmen romanialaisen maan liitto (Transilvania, Moldova ja Tara Romaneasca) oli kuitenkin lyhytaikainen 1599-1600, koska alueen hallitsija kukistui. Tällä unionilla on ollut suuri kansainvälinen merkitys, koska se on stimuloinut maiden yhtenäisyyden vakiinnuttamista, latinalaisuuden vahvistaessa sitä. Vuosien saatossa poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset yhteydet ovat syventäneet tietoisuutta yhteisestä alkuperästä ja alueellisesta jatkuvuudesta.
Niinpä 24. tammikuuta 1859 toteutettiin romanialainen liitto eli Moldovan ja Tara Romaneascan liitto Alexandru Ioan Cuzan johdolla. Vuoden 1859 Pieni Unioni oli ensimmäinen tärkeä askel kohti Romanian yhtenäisen kansallisen valtion muodostamista. Vuonna 1862 Alexandru Ioan Cuza yhdisti liittolaistensa tuella kahden maan parlamentit ja hallitukset yhdeksi. Alexandru Ioan Cuzan hallituskausi oli lyhyt (1859-1866), mutta se oli nykyaikaisen Romanian kehittynein ajanjakso, jolloin 24. tammikuuta 1859 otettiin ensimmäinen tärkeä askel kohti Romanian kansallista ja valtiollista yhtenäistymistä.
Tämä liitto oli vuoden 1918 Suuren Unionin edeltäjä. Ruhtinas Alexandru Ioan Cuzan kaatamisen jälkeen vuonna 1866 unioni siitä huolimatta vahvistettiin ja Hohenzollern-Sigmaringenin prinssi Carol I asetettiin valtaistuimelle. Seuraavaa sukupolvea edustivat kuningas Ferdinand I ja hänen puolisonsa kuningatar Maria. He yhdessä onnistuivat diplomatian keinoin luomaan Euroopassa Romanian Suuren Unionin 1918 pitkäaikaisen diplomaattisen kamppailun keinoin. Vuoden 1918 Suuri Unioni edustaa historiallista prosessia, jossa kaikkien romanialaisten asuttamat alueet yhdistettiin Romanian kansallisvaltioksi. Vuonna 2018 oli Romanian Suuren Unionin juhlavuosi Marea Unire 100 vuotta.
Teksti: Gloria Badarau-Heikkilä