Moldovan perustaja ruhtinas Dragoș

Tämä artikkeli julkaistiin alunperin Suomi-Moldova-seuran Zimbru-lehdessä vuonna 2019

Kirjoittaja: Kim Calonius

Koska edellä kerrottiin alkuhärästä, on syytä kertoa, miten tuosta eläimestä on tullut Moldovan ja lähialueiden kansallissymboli. Toinen painava syy on se, että kyseinen tarina liittyy vahvasti koko Moldovan valtion syntyyn. Kun aloin tutkia oman isoisoäitini sukua, hallussani oli vain joitakin hajanaisia tietoja, etunimiä, sukunimi Dragoș ja se, että he elivät 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Bessarabiassa. Näiden tietojen varassa törmäsin jatkuvasti ruhtinaaseen nimeltä Dragoș ja yritin sieltä seasta löytää pieniä tietoja omasta suvustani. Tämä kirjoitus keskittyy tuohon merkilliseen hahmoon ja hänen alkuperäänsä. Seuraavassa numerossa paneudun omaan sukuuni, ruhtinas Dragoșin perintöön ja siihen, miten nämä kaksi asiaa saattavat liittyä yhteen.

Yksi harvoja suomenkielisiä kuvauksia Dragoșista löytyy Mirko Harjulan ansiokkaasta kirjasta "Romanian historia" [1]. Siinä hän kertoo, kuinka selvittyään mongoleista 1200-luvun lopulla katoliset unkarilaiset käyttivät hyväkseen Bulgarian valtakunnan luhistumista ja alistivat ensin Valakian alueen itselleen. Unkarilaisten valta kuitenkin heikkeni eri kansojen keskinäisissä sodissa, mikä antoi Valakian ja Transilvanian ortodoksiruhtinaille mahdollisuuden perustaa omia pieniä vasallivaltioitaan. Radu Musta perusti Valakian ruhtinaskunnan ja otti hallitsijanimekseen suurin piirtein Isä Kuningasta merkitsevän kumaaninkielen sanan Basarab. Tästä myös erinäisten vaiheiden jälkeen Bessarabia (romaniaksi Basarabia) eli myöhemmin jokseenkin nykyisen Moldovan tasavallan alue sai nimensä.

Islamilaiset tataarit olivat nousseet Moldavian seudun isänniksi mongolien tilalle, mutta unkarilaiset tunkeutuivat sinne Transilvaniasta. Kuningas Ludvig I Suuri asetti 1353 vasallinsa Maramureșin voivodi Dragoșin sikäläiseksi ruhtinaaksi. Dragoș ehti hallita aluetta pari vuotta ennen kuolemaansa. Hänen poikansa oli Sas, josta on saanut alkunsa tunnettu puolalainen ruhtinassuku. Ludvig I Suuri oli myös Puolan kuningas 1370–1382. Unkarista riippumatonta Moldaviaa haluava Maramuresin Cuhean (nyk. Bogdan Vodă) Bogdan hyökkäsi Dragoșin seuraajan ja pojanpojan Balcin kimppuun ja karkotti hänet 1359. Balc pakeni Unkarin hoviin ja sai kuningas Ludvigilta puolestaan Bogdanin läänitykset Maramureșista. Näin kaksi ruhtinassukua kulki tavallaan ristiin ja Dragoșin perillinen palasi juurilleen.

Tähän Harjulan kirjoitukseen voi lisätä, että joidenkin historioitsijoiden mielestä Bogdan valloitti Moldavian heti Sasin kuoleman jälkeen jo ennen kuin Balc ehti vahvistaa omaa otettaan alueesta. Unkarilainen Beltekin Drágffy-suku sai alkunsa Sasin Drag-pojasta. Tätä lyhyttä Dragosin ja hänen jälkeläistensä sukua kutsutaan Dragoșin huoneeksi ja myöhemmin heidän seuraajiaan tai perillisiään on Romaniassa kutsuttu nimellä Drăgoșești. Tästä pajarisuvusta kertoo myös Dimitrie Cantemir latinankielisessä teoksessaan "Descriptio Moldaviae" eli "Moldovan kuvaus" vuosilta 1714-1716. Vaikuttaa siltä, että osa heistä on jossain vaiheessa ottanut sukunimekseen Dragoș. Tätä sukua löytyy edelleen paljon Maramureșin alueelta, josta ruhtinas Dragoș olikin lähtöisin.

Jussi Tuovinen kertoo enemmänkin Dragoșin vaiheista artikkelissaan Suomi-Romania-Seura ry:n julkaisun "Viesti-Vești" numerossa 1/2015 [2]. Ensimmäisenä nimeltä mainittuna moldovalaisena ja samalla Moldovan ruhtinaana eli voivodina (myöh. myös hospodar) pidetään Dragoșia (myös Dragoș Vodă tai Bedeun Dragoș), joka syntyi joskus 1300-luvun vaihteessa ja kuoli n. vuoden 1354 tienoilla. Ludvig I Suuri lähetti hänet Karpaattien taakse Moldovaan muodostamaan sinne kristityn puskurivaltion voimakasta Kultaisen Ordan kaanikuntaa vastaan. Tuovisen mukaan Dragoșin ajasta Moldovan hallitsijana on säilynyt hyvin vähän luotettavia kirjallisia lähteitä. Yleisimmän arvion mukaan hänen hallintokautensa olisi kestänyt noin seitsemän vuotta (1347-1354). Suosittu legenda kertoo, kuinka hän lähti ratsain jahtaamaan suurta alkuhärkää, saavutti ja surmasi sen Moldova-joen äärellä. Tarkemmin legenda kertoo, että härkäjahdissa oli mukana 300 metsästäjää. He kohtasivat härkälauman ja ajoivat sitä takaa laskeutuen vuorten juurelle. Dragoșin rakas koira nimeltään Molda ajoi heltymättömästi erään härän jokeen, johon tämä härkä ammuttiin kuoliaaksi useilla nuolilla. Molda-koira hyppäsi perään, jolloin virta vei sen mennessään. Dragoș nimesikin kyseisen joen koiransa mukaan Moldovaksi, ja näin tästä olisi myöhemmin tullut koko alueen nimi. Tämä tarina edellyttää tietenkin sitä, että missään kirjallisissa lähteissä ei puhuttaisi Moldovasta ennen tätä tapahtumaa. Moldavian alue ei tietenkään ollut tällöin aivan autio, kuten joistakin kertomuksista saa kuvan, vaan esimerkiksi Baian kaupunki oli jo olemassa ja Dragoș tekikin siitä hallintokaupunkinsa. Kirjallisissa lähteissä kerrotaan, että eräs Aleksander Moldovich Baiasta teki kauppaa Lvivissä jo vuonna 1334. [3]

Dragoșista on paljon ristiriitaisia tietoja ja tutkijoilla on niistä erimielisyyksiä vuosiluvuista ja hänen alkuperästään. Nopeasti tästä saa melko kattavan kuvan englanninkieliseltä Wikipedia-sivulta [4]. Edellä mainittiin, että hän olisi mahdollisesti kotoisin Bedeusta (nykyisin Bedevlya Ukrainassa). Toisen tieteellisen hypoteesin mukaan hän oli Valakiruhtinas Giuleștista - Maramureșin aluetta sekin. Kolmannen teorian mukaan hän oli Khustin paroni (Hust, nykyään Ukrainaa). Drágffy-suku pitikin sitä hallussaan jonkin aikaa 1300-luvun lopulla. Tässä artikkelissa mainitaan hämmentävästi välillä Moldova ja välillä Moldavia. On vaikea päättää, milloin mitäkin muotoa tulisi käyttää, koska se riippuu lähteessä käytetystä kielestä ja historiallisesta kontekstista. Yleisesti Moldavialla tarkoitetaan historiallista ruhtinaskuntaa, jonka rajat ovat luonnollisesti liikkuneet ajan myötä. Nykyisin Moldavialla tarkoitetaan myös Romanian Karpaattien itäpuolista aluetta tai maakuntaa, mutta toisaalta romanialaiset itse kutsuvat sitä Moldovaksi erotukseksi Moldovan tasavallasta, joka taas aiemmin oli Bessarabia.

Ruhtinas Dragoșista on myös toinen legenda, josta kerrotaan esimerkiksi Suceavan maakunnan verkkosivuilla [5] seuraavasti. Dragoș oli nykyisen Bucovinan alueella, Karpaattien rinteillä, ja tapasi kauniin neidon nimeltänsä Dorina, kuin keijukaisen vaaleine hiuksineen. Hän lähti metsästämään ja kohtasi peuran, jota lähti seuraamaan. Peura oli liian nopea ja pakeni nuolia. Lopulta peura väsyi ja pysähtyi lepäämään paksurunkoisen kuusen juurelle. Dragoș taivutti joustaan ja lähetti nuolen matkaan. Kuului ihmisen tuskankiljaisu, ja peura hypähti pakoon kadoten metsän uumeniin. Peuran sijaan Dragoș olikin tappanut tuon nuoren Dorina-neidon. Täynnä katumusta hän hautasi neidon tuolle paikalle ja nimesi lähellä olevan joen tämän mukaan. Sillä paikalla on nyt joki ja kaupunki nimeltä Vatra Dornei (aiemmin vain Dorna) eli suomeksi jotakuinkin Dorinan kotisija. Alueella on edelleen tapana kastaa tyttöjä tuon neidon nimellä.

Kansanperinteen mukaan Dragoș rakennutti puisen kirkon Volovăţiin, jonne hänet olisi haudattukin. Edelleen kerrotaan, että niihin aikoihin kun Putnan luostaria rakennettiin eli noin sata vuotta Dragoșin kuoleman jälkeen, Moldovan hallitsija Tapani Suuri olisi siirtänyt sotajoukkoineen tuon kirkon Volovăţista Putnan luostarin läheisyyteen ja pystyttänyt sen uudelleen yhden yön aikana. Etäisyyttä näillä paikoilla on noin 25 kilometriä linnuntietä. Tapani Suuri oli rukoillut jo seuraavana aamuna valmiin kirkon alttarin edessä. Putnan kirkko on vanhin puinen rakennus nykyisen Romanian alueella.

Edellä mainittu vuorten ylittäminen ja ratsailta (tai vuorilta) laskeutuminen, "descălecat", on tärkeä osa Moldovan kansanperinnettä, josta kerrotaan kotona lapsille ja josta opetetaan kouluissa. Tähän puolimyyttiseen hahmoon liittyy erilaisia balladeja ja runoja satojen vuosien ajalta, jotka osaltaan värittävät tarinaa. Osa tarinoista on luonnollisesti sekoittunut aiempienkin tarinoiden kanssa. Kerrotaan myös, että Dragoș leikkasi metsästetyn härän pään irti ja vei sen ihmisten ilmoille näytiksi. Vanhimmat merkit juuri tästä Moldavian vaakunasta löytyvät kolikoista 1300-luvun lopulta [6] ja myös eräästä Petru I Mușatin sinetistä vuodelta 1377 [7]. On kuitenkin kiistanalaista, onko juuri Dragoș tai edes hänen historiallisesti todennetut seuraajansa valinneet häränpään ruhtinaskunnan symboliksi. He eivät edes ehtineet luoda parissa vuodessa Moldaviaan selkeää hallintoa. On yksittäisiä tietoja siitä, että alueella olisi ennen kristinuskoa ollut pakanauskonto, johon liittyi härkä. Myös Dragoșin aikana härkä oli erityisen käytetty symboli Unkarissa. Unkarin aateliset metsästivät alkuhärkiä valtakunnan itäisillä alueilla. Toisaalta Dragoșin roolia puoltaa se, että samaa symbolia on samoihin aikoihin käytetty myös Maramureșissa, josta hän oli lähtöisin ja jonne Balc uudelleen pakeni. Esimerkiksi Maramureșin Sighetin (nyk. Sighetu Marmației) vaakunassa on ollut jo kauan häränpää ja sen alkuperää pidetään vieläkin vanhempana kuin Moldavian vaakunaa [8][9]. Sighet mainitaan ensimmäisen kerran 1326 ja se sai vapaan kuninkaallisen kaupungin oikeudet viimeistään 1352. Moldavian perustajien alkuperää Maramureșista puoltaa myös yhtenevät paikkakuntien nimet Karpaattien kummankin puolen. Grigori Ureche kirjoitti oman versionsa Moldovan historiasta ja "laskeutumisesta" 1600-luvulla. Sen mukaan Transilvanian paimenet jahtasivat alkuhärkää ja saivat sen hengiltä Bourenin kylän tienoilla. "Bour" tarkoittaakin alkuhärkää romanian kielellä. Urechen mukaan tämän johdosta syntyi Moldavian vaakuna. Meille suomalaisille härkä on tuttu ruotsalaisesta Oxenstierna-suvusta, josta ensimmäiset maininnat ovat nimenomaan 1300-luvulta, tai vaikkapa kotoisesta Mulli-suvusta, josta urkeni Stutaeus-pappissuku.

Dragoșin myyttisyyttä puoltaa se seikka, ettei hänen nimeään ole merkitty mihinkään kirjaan kuin vasta myöhemmin eikä kaiverrettu tai maalattu luostareiden seiniin kuten häntä seuranneiden hallitsijoiden nimet. Hänen mukaansa ei nimetty paikkoja kuin vasta selvästi myöhemmin. Nykyään on monta koulua nimetty hänen mukaansa, patsaita pystytetty ja jokaisessa vähänkin suuremmassa paikkakunnassa on Strada Dragoș Vodă. Voi olla, että hän oli ja on enemmänkin vain kansan toive suuresta heitä yhdistävästä johtajasta - tarkoittaahan hänen nimensäkin rakasta, toivottua (slaavilaisten kielten "drag"). Oli miten oli, tämän koko tarinan johdosta alkuhärkä ja nimenomaan vain sen pää on jäänyt Moldovan keskeiseksi symboliksi ja tuijottaa tuimasti Moldovan vaakunassa ja siten myös Suomi-Moldova-seuran logossa.

Lähteet

1. Harjula, Mirko. "Romanian historia". ISBN 9789529252640. Kustantaja: Books on Demand. Julkaistu: 07.07.2009. 262 sivua.

2. Suomi-Romania-Seura ry:n julkaisu "Viesti-Vești" numero 1/2015. ISSN 0358-3139.

3. https://ava.md/2011/01/13/istoriya-moldovy-dlya-detey-i-vzroslyh/

4. https://en.wikipedia.org/wiki/Drago%C8%99,_Voivode_of_Moldavia

5. https://judetulsuceava.ro/descopera/turism/legende/legenda-dornei/

6. https://tiparituriromanesti.wordpress.com/2012/02/25/monede-moldovenesti-cu-legenda-in-limba-latina/

7. Садовников С.П.: "Генезис артефакта в виде геральдической головы древнего тура в составе герба средневековой Молдовы". 2007.

8. Tiron, Tudor-Radu: Noi ipoteze referitoare la originile stemei Moldovei, în lumina informaţiilor oferite de către sigiliul din 1701 al celor cinci oraşe privilegiate din Comitatul Maramureş. This work has been supported by a grant of the Romanian National Authority for Scientific Research, CNCS – UEFISCDI, project number PH-II-RU-TE-2011-3-0250.

9. PROF. ALEXANDRU FILIPAŞCU DE DOLHA ŞI DE PETRO VA: ISTORIA MARAMUREŞULUI. ISBN 973-9190-41-3.