Vielä 30 vuoden jälkeen on Romanian vallankumouksen taustalla edelleen monia kysymysmerkkejä
LÄHDE: Neue Zürcher Zeitung / 22.12.2019 / Volker Pabst, Bukarest / käännös MH
Mikään Itä-Euroopan kumous ei tapahtunut nopeammin, mikään ei vaatinut
enemmän kuolonuhreja, eikä mikään herätä niin paljon kysymyksiä vielä tänä
päivänä.
Tapahtumaketju alkoi Timisoarasta
Tapahtumien laukaisija on kiistaton. Muutama kymmenen seurakunnan edustajaa
protestoi 15. joulukuuta 1989 Länsi-Romaniassa Timisoaran kaupungin
unkarilaisvähemmistöön kuuluvan suositun pastorin Laszlo Tökesin pakkosiirtoa.
Suuren tyytymättömyyden ilmapiirissä mielenosoitus laajeni nopeasti ulos
alkuperäisestä tilanteesta. Kansan elintaso oli laskenut rajusti 1980-luvun maan
säästöpolitiikan seurauksena, jota toteutettiin maan kaikkien ulkomaanvelkojen
takaisinmaksun vuoksi. Miljoonat romanialaiset palelivat ja näkivät nälkää talvisin.
Bukarestin diktatuurinen hallitus kieltäytyi toteuttamasta mitään uudistuksia.
Mielenosoittajat lauloivat jo 16. joulukuuta illalla "Alas Ceausescu!". Ceausescu
määräsi käyttämään voimakeinoja tukahduttaakseen mielenosoitukset. Ensimmäiset
kuolemantapaukset tapahtuivat 17. joulukuuta. Diktaattori ei kuitenkaan vielä nähnyt
vaaraa hallituksensa olemassaololle.
Seuraavana päivänä hän matkusti Iraniin kolmen päivän valtiovierailulle.
"Conducator" tajusi vasta paluunsa jälkeen, että hän voi menettää valtansa, kun hänet
"buuattiin ulos" pitessään puhettaan määräämänsä kansankokouksen aikana
Bukarestissa 21.11.1989. Ympäri maailmaa levisivät televisiokameroiden ikuistamat
kuvat Ceausescun uskomattomasta ilmeestä, hänen kuullessaan ihmisten
vihehellykset ja protestihuudot. Se oli merkki vallankumouksen avainhetkestä.
Mielenosoitukset levisivät Bukarestiin ja muihin kaupunkeihin
Timisoaran protestia ei kuitenkaan voitu hillitä väkivallalla ja verellä, vaan se levisi
maan lukuisiin kaupunkeihin. Mielenosoitukset saavuttivat Bukarestin 21.
joulukuuta. Jo seuraavana päivänä vihaiset kansalaiset hyökkäsivät kommunistisen
puolueen keskuskomitean rakennukseen. Diktaattori ja hänen vaimonsa Elena
pakenivat päätä pahkaa armeijan helikopterilla rakennuksen katolta. Suurin osa
turvallisuusjoukoista oli jo siirtynyt hallinnon vastustajien puolelle.
Armeijan johto kieltäytyi antamasta käskyä mielenosoittajien kukistamiseksi.
Puolustusministeri Vasile Milea löydettiin kuolleena aamulla ennen Ceausescun
pakoa. Vielä on epäselvää, murhasiko hallitus hänet, koska hän rikkoi määräyksiä vai
tekikö hän itsemurhan paineen alla. Hänen seuraajansa kenraali Victor Stanculescu
yritti välttää vastuuta laitattamalla itselleen kipsivalun ja teeskentelemällä olevansa
toimintakyvytön.
Historioitsija Bogdan Murgescun mukaan näitä vallankumouksen ensimmäisiä päiviä
on aliarvioitu kollektiivisessa muistissa. "Mielenosoittajat osoittivat suurta rohkeutta
etenkin sen jälkeen, kun Timisoarassa oli jo tapahtunut kuolemia", Bukarestin
yliopiston historian professori selittää. Tiananmenin joukkomurha Pekingissä
tapahtui vasta muutama kuukausi tätä ennen. Samanlainen skenaario olisi ollut
mahdollinen Ceausescun Romaniassa. "Se olisi voinut mennä pieleen. Mutta
keskustelu siitä, mitä sen jälkeen tapahtui, peittää kaiken muun tänään." Itse asiassa
seuranneet tapahtumat herättävät edelleen eniten avoimia kysymyksiä.
Satoja ihmisiä kuoli vielä "vallankumouksen" jälkeen
Ceausescun pakopäivänä "Kansallinen pelastusrintama", toisen ja kolmannen tason
puoluevirkamiehistä koostuva komitea, myöhemmän presidentin, Ion Iliescun
ympärillä, julisti itsensä siirtymäkauden hallitukseksi. Nicolae ja Elena Ceausescu
olivat jo tuolloin armeijan pidättäminä. Ceuasescun pariskunta ei saanut poistua enää
kahdeksankymmenen kilometrin päässä pääkaupungista luoteeseen sijaitsevan
Targovisten kasarmista ennen heidän teloittamistaan 25. joulukuuta. Hallitus oli
kaadettu, mutta suuret kamppailut olivat vasta alkamassa. Vallankumouksen
virallisesta 1104 kuolonuhrista 942 kuoli vasta Ceausescun paon jälkeen.
Väkivallan puhkeamisen tarkat syyt ovat yhä edelleen epäselviä, samoin kuin
kysymys siitä, ketkä todella taistelivat ja ketä vastaan. Varmuudella voidaan sanoa,
että kaoottiset olosuhteet vallitsivat heti kumouksen jälkeen. Turvallisuusjoukkojen
komentorakenne oli romahtanut. Huhut levisivät nopeasti, Ceausescun uskolliset
Securitate-yksiköt, pelätyt valtion turvallisuusjoukot, mutta myös terroristit ja
ulkomaiset palkkasoturit taistelivat uuden hallinnon järjestelmän puolesta. Pelkästään
Bukarestissa puhuttiin kuolleen tuhansia ihmisiä. Aseita jaettiin väestölle. Huhuttiin,
että huomattava osa kuolleista ja loukkaantuneista oli joutunut omiensa tulitukseen
virheellisten tietojen takia, mutta osittain myös komentajien tietäen.
Ennalta pitkään suunniteltu kaappaus?
Pian heräsi epäilyjä siitä, että Iliescu oli tarkoituksellisesti suunnitellut taistelua
kuvitteellista vihollista vastaan oman valtansa laillistamiseksi. Sama koskee
eriskummallista ja oikeudellisesti törkeää teatterioikeudenkäyntiä Ceausescuja
vastaan sekä teloituksen välittöntä toteuttamista. Tämä symbolinen välirikko
hallinnon kanssa oli välttämätön, koska itse asiassa vanhan "nomenklaturan"
edustajat olivat edelleen vallassa.
Tosiasiassa kaikkein voimakkaimmat varoitukset väitetyistä terroristeista, jotka
yrittivät varastaa vallankumouksen romanialaisilta, tulivatkin väliaikaiselta
hallitukselta. Tilannekin rauhoittui hyvin nopeasti Ceausescun teloituksen jälkeen
joulupäivänä ja terrorismin uhkaa ei löytynyt mistään. Myöhemmin nousi
spekulointeja siitä, että kaikki oli suunniteltu etukäteen ja koko vallankumous
järjestettiin puolueen sisäisen vallankaappauksen piilottamiseksi. Syntyikö Iliescun
pelastusrintama silmiinpistävän nopeasti Ceausescun pakolennon jälkeen?
Armeijan johdon uskotaan myös olevan vastuussa tapahtuneesta verenvuodatuksesta.
Turvallisuusjoukkojen oli irtauduttava vanhasta hallinnostaan osoittamalla
sitoutumista vallankumoukseen. Ja lopulta, Securitaten roolia ei ole vielä tähän
päivään mennessä selvitetty. Mahtava painostusjärjestelmä ei ollut monoliittinen
blokki. On ajateltavissa, että eräät sen yksiköt vaihtoivat puolta, kun taas toiset
pysyivät Ceausescun puolella loppuun saakka.
Kysymys polarisoituu tähän päivään
Historioitsija Murgescun mukaan mihinkään kysymykseen ei voida vielä vastata
lopullisesti: "Aihe oli alusta asti liian politisoitu." Pian kumouksen jälkeen pettymys
levisi väestön keskuudessa. Se, että entiset kommunistiset toimijat määräsivät
suunnan uudessa hallituksessa, aiheutti paljon inhoa. Termi "varastettu
vallankumous" levisi. "Asenne hallitukseen tuolloin määritteli asenteen
vallankumoukseen - tämä on osittain totta tänään", Murgescu sanoo.
Tämän vuoden jälkeen tapahtumia on käsitelty myös oikeudessa. Syyttäjät haastoivat
huhtikuussa 2019 Iliescun ja muut entiset hallituksen ja armeijan johtajat rikoksista
ihmisyyttä vastaan. Oikeudenkäynti alkoi marraskuun lopulla. EU: n parlamentti
kehotti Bukarestin hallitusta selvittämään lopullisesti 30 vuotta sitten 16. joulukuuta
1989 Timisoarassa järjestetyn ensimmäisen mielenosoituksen tapahtumat. Murgescu
suhtautuu epäilevästi onnistumiseen: "Kysymys on edelleen polarisoiva. Tässä
ilmapiirissä puolueeton valmistelu on erittäin vaikeaa."
Vuodesta (2019) tuli kuitenkin käännekohta keskeneräisen vuoden 1989
vallankumouksen pitkän aikavälin seurauksille. Koska silloin vanhat sidosryhmät ja
rakenteet selviytyivät ja jäivät jäljelle, postkommunististen seuraajapuolueiden -
etenkin sosiaalidemokraattisen PSD:n - nimet ovat pysyneet yhä vaikuttavana
voimana suuren mobilisaatiopotentiaalinsa vuoksi.
Korruptoituneiden puolueiden johto on itseään hyödyttävillä "oikeuslaitoksen
uudistuksilla" ja oikeusvaltiota heikentävillä toimillaan vienyt maan
vastakkainasetteluun EU: n kanssa. Tämä aiheutti PSD:n diskredimointia niin paljon,
että tänä vuonna (2019) heidän hallituksensa kaatui. Entinen puoluejohtaja Dragnea
on nyt vankilassa. Postkommunistit eivät ole koskaan ole saaneet niin vähäistä
kannatusta, kuin nykyään 30 vuotta sitten tapahtuneen kumouksen jälkeen.