Vielä 30 vuoden jälkeen on Romanian vallankumouksen taustalla edelleen monia kysymysmerkkejä

LÄHDE: Neue Zürcher Zeitung / 22.12.2019 / Volker Pabst, Bukarest / käännös MH

Mikään Itä-Euroopan kumous ei tapahtunut nopeammin, mikään ei vaatinut

enemmän kuolonuhreja, eikä mikään herätä niin paljon kysymyksiä vielä tänä

päivänä.


Tapahtumaketju alkoi Timisoarasta

Tapahtumien laukaisija on kiistaton. Muutama kymmenen seurakunnan edustajaa

protestoi 15. joulukuuta 1989 Länsi-Romaniassa Timisoaran kaupungin

unkarilaisvähemmistöön kuuluvan suositun pastorin Laszlo Tökesin pakkosiirtoa.

Suuren tyytymättömyyden ilmapiirissä mielenosoitus laajeni nopeasti ulos

alkuperäisestä tilanteesta. Kansan elintaso oli laskenut rajusti 1980-luvun maan

säästöpolitiikan seurauksena, jota toteutettiin maan kaikkien ulkomaanvelkojen

takaisinmaksun vuoksi. Miljoonat romanialaiset palelivat ja näkivät nälkää talvisin.

Bukarestin diktatuurinen hallitus kieltäytyi toteuttamasta mitään uudistuksia.

Mielenosoittajat lauloivat jo 16. joulukuuta illalla "Alas Ceausescu!". Ceausescu

määräsi käyttämään voimakeinoja tukahduttaakseen mielenosoitukset. Ensimmäiset

kuolemantapaukset tapahtuivat 17. joulukuuta. Diktaattori ei kuitenkaan vielä nähnyt

vaaraa hallituksensa olemassaololle.

Seuraavana päivänä hän matkusti Iraniin kolmen päivän valtiovierailulle.

"Conducator" tajusi vasta paluunsa jälkeen, että hän voi menettää valtansa, kun hänet

"buuattiin ulos" pitessään puhettaan määräämänsä kansankokouksen aikana

Bukarestissa 21.11.1989. Ympäri maailmaa levisivät televisiokameroiden ikuistamat

kuvat Ceausescun uskomattomasta ilmeestä, hänen kuullessaan ihmisten

vihehellykset ja protestihuudot. Se oli merkki vallankumouksen avainhetkestä.

Mielenosoitukset levisivät Bukarestiin ja muihin kaupunkeihin

Timisoaran protestia ei kuitenkaan voitu hillitä väkivallalla ja verellä, vaan se levisi

maan lukuisiin kaupunkeihin. Mielenosoitukset saavuttivat Bukarestin 21.

joulukuuta. Jo seuraavana päivänä vihaiset kansalaiset hyökkäsivät kommunistisen

puolueen keskuskomitean rakennukseen. Diktaattori ja hänen vaimonsa Elena

pakenivat päätä pahkaa armeijan helikopterilla rakennuksen katolta. Suurin osa

turvallisuusjoukoista oli jo siirtynyt hallinnon vastustajien puolelle.

Armeijan johto kieltäytyi antamasta käskyä mielenosoittajien kukistamiseksi.

Puolustusministeri Vasile Milea löydettiin kuolleena aamulla ennen Ceausescun

pakoa. Vielä on epäselvää, murhasiko hallitus hänet, koska hän rikkoi määräyksiä vai

tekikö hän itsemurhan paineen alla. Hänen seuraajansa kenraali Victor Stanculescu

yritti välttää vastuuta laitattamalla itselleen kipsivalun ja teeskentelemällä olevansa

toimintakyvytön.

Ceausescut pakenevat helikopterilla
Ceausescut pakenevat helikopterilla

Historioitsija Bogdan Murgescun mukaan näitä vallankumouksen ensimmäisiä päiviä

on aliarvioitu kollektiivisessa muistissa. "Mielenosoittajat osoittivat suurta rohkeutta

etenkin sen jälkeen, kun Timisoarassa oli jo tapahtunut kuolemia", Bukarestin

yliopiston historian professori selittää. Tiananmenin joukkomurha Pekingissä

tapahtui vasta muutama kuukausi tätä ennen. Samanlainen skenaario olisi ollut

mahdollinen Ceausescun Romaniassa. "Se olisi voinut mennä pieleen. Mutta

keskustelu siitä, mitä sen jälkeen tapahtui, peittää kaiken muun tänään." Itse asiassa

seuranneet tapahtumat herättävät edelleen eniten avoimia kysymyksiä.

Satoja ihmisiä kuoli vielä "vallankumouksen" jälkeen

Ceausescun pakopäivänä "Kansallinen pelastusrintama", toisen ja kolmannen tason

puoluevirkamiehistä koostuva komitea, myöhemmän presidentin, Ion Iliescun

ympärillä, julisti itsensä siirtymäkauden hallitukseksi. Nicolae ja Elena Ceausescu

olivat jo tuolloin armeijan pidättäminä. Ceuasescun pariskunta ei saanut poistua enää

kahdeksankymmenen kilometrin päässä pääkaupungista luoteeseen sijaitsevan

Targovisten kasarmista ennen heidän teloittamistaan 25. joulukuuta. Hallitus oli

kaadettu, mutta suuret kamppailut olivat vasta alkamassa. Vallankumouksen

virallisesta 1104 kuolonuhrista 942 kuoli vasta Ceausescun paon jälkeen.

Väkivallan puhkeamisen tarkat syyt ovat yhä edelleen epäselviä, samoin kuin

kysymys siitä, ketkä todella taistelivat ja ketä vastaan. Varmuudella voidaan sanoa,

että kaoottiset olosuhteet vallitsivat heti kumouksen jälkeen. Turvallisuusjoukkojen

komentorakenne oli romahtanut. Huhut levisivät nopeasti, Ceausescun uskolliset

Securitate-yksiköt, pelätyt valtion turvallisuusjoukot, mutta myös terroristit ja

ulkomaiset palkkasoturit taistelivat uuden hallinnon järjestelmän puolesta. Pelkästään

Bukarestissa puhuttiin kuolleen tuhansia ihmisiä. Aseita jaettiin väestölle. Huhuttiin,

että huomattava osa kuolleista ja loukkaantuneista oli joutunut omiensa tulitukseen

virheellisten tietojen takia, mutta osittain myös komentajien tietäen.

Ennalta pitkään suunniteltu kaappaus?

Ion Iliescu vuonna 1989
Ion Iliescu vuonna 1989

Pian heräsi epäilyjä siitä, että Iliescu oli tarkoituksellisesti suunnitellut taistelua

kuvitteellista vihollista vastaan oman valtansa laillistamiseksi. Sama koskee

eriskummallista ja oikeudellisesti törkeää teatterioikeudenkäyntiä Ceausescuja

vastaan sekä teloituksen välittöntä toteuttamista. Tämä symbolinen välirikko

hallinnon kanssa oli välttämätön, koska itse asiassa vanhan "nomenklaturan"

edustajat olivat edelleen vallassa.

Tosiasiassa kaikkein voimakkaimmat varoitukset väitetyistä terroristeista, jotka

yrittivät varastaa vallankumouksen romanialaisilta, tulivatkin väliaikaiselta

hallitukselta. Tilannekin rauhoittui hyvin nopeasti Ceausescun teloituksen jälkeen

joulupäivänä ja terrorismin uhkaa ei löytynyt mistään. Myöhemmin nousi

spekulointeja siitä, että kaikki oli suunniteltu etukäteen ja koko vallankumous

järjestettiin puolueen sisäisen vallankaappauksen piilottamiseksi. Syntyikö Iliescun

pelastusrintama silmiinpistävän nopeasti Ceausescun pakolennon jälkeen?

Armeijan johdon uskotaan myös olevan vastuussa tapahtuneesta verenvuodatuksesta.

Turvallisuusjoukkojen oli irtauduttava vanhasta hallinnostaan osoittamalla

sitoutumista vallankumoukseen. Ja lopulta, Securitaten roolia ei ole vielä tähän

päivään mennessä selvitetty. Mahtava painostusjärjestelmä ei ollut monoliittinen

blokki. On ajateltavissa, että eräät sen yksiköt vaihtoivat puolta, kun taas toiset

pysyivät Ceausescun puolella loppuun saakka.

Kysymys polarisoituu tähän päivään

Historioitsija Murgescun mukaan mihinkään kysymykseen ei voida vielä vastata

lopullisesti: "Aihe oli alusta asti liian politisoitu." Pian kumouksen jälkeen pettymys

levisi väestön keskuudessa. Se, että entiset kommunistiset toimijat määräsivät

suunnan uudessa hallituksessa, aiheutti paljon inhoa. Termi "varastettu

vallankumous" levisi. "Asenne hallitukseen tuolloin määritteli asenteen

vallankumoukseen - tämä on osittain totta tänään", Murgescu sanoo.

Tämän vuoden jälkeen tapahtumia on käsitelty myös oikeudessa. Syyttäjät haastoivat

huhtikuussa 2019 Iliescun ja muut entiset hallituksen ja armeijan johtajat rikoksista

ihmisyyttä vastaan. Oikeudenkäynti alkoi marraskuun lopulla. EU: n parlamentti

kehotti Bukarestin hallitusta selvittämään lopullisesti 30 vuotta sitten 16. joulukuuta

1989 Timisoarassa järjestetyn ensimmäisen mielenosoituksen tapahtumat. Murgescu

suhtautuu epäilevästi onnistumiseen: "Kysymys on edelleen polarisoiva. Tässä

ilmapiirissä puolueeton valmistelu on erittäin vaikeaa."

Vuodesta (2019) tuli kuitenkin käännekohta keskeneräisen vuoden 1989

vallankumouksen pitkän aikavälin seurauksille. Koska silloin vanhat sidosryhmät ja

rakenteet selviytyivät ja jäivät jäljelle, postkommunististen seuraajapuolueiden -

etenkin sosiaalidemokraattisen PSD:n - nimet ovat pysyneet yhä vaikuttavana

voimana suuren mobilisaatiopotentiaalinsa vuoksi.

Korruptoituneiden puolueiden johto on itseään hyödyttävillä "oikeuslaitoksen

uudistuksilla" ja oikeusvaltiota heikentävillä toimillaan vienyt maan

vastakkainasetteluun EU: n kanssa. Tämä aiheutti PSD:n diskredimointia niin paljon,

että tänä vuonna (2019) heidän hallituksensa kaatui. Entinen puoluejohtaja Dragnea

on nyt vankilassa. Postkommunistit eivät ole koskaan ole saaneet niin vähäistä

kannatusta, kuin nykyään 30 vuotta sitten tapahtuneen kumouksen jälkeen.