Studia Danubia: Tsekkoslovakian samettivallankumous

Studia Danubia: Heikki Larmola 

Yhteenveto luennosta

Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton voimasuhteissa oli tapahtumassa muutos 1980-luvulla. Neuvostoblokki alkoi rapautua sisäisesti. Yhdysvaltain talous oli ylivoimainen Neuvostoliittoon nähden. Neuvostoliiton talouskehitys heikkeni keskusjohtoisuuden jäykkyyden takia. Presidentti Reagan kiihdytti kilpavarustelun kokonaan uudelle tasolle nk. Tähtien sota -ohjelmansa luomiseksi. Neuvostoliitto ei siihen pystynyt enää vastaamaan. Kun Mihail Gorbatshov tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johtoon maaliskuussa 1985 hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä liennytykseen kylmän sodan lopettamiseksi.

Poliittisen Itä-Euroopan maat olivat niitä maita, jotka jäivät toisen maailmansodan päättyessä Neuvostoliiton ehdottoman ylivallan alaisiksi. Poliittinen Itä-Eurooppa ei ollut monoliitti. Stalin menetti Jugoslavian 1948. Puolan kanssa Neuvostoliitto oli varovainen. Puolan katolista kirkkoa ei nujerrettu. Mutta toisaalta Unkarin kansannousu 1956 murskattiin. Romania oli vielä selvemmin eriseurainen. Bukarestin johto käytti hyväkseen Kiinan ja Neuvostoliiton erimielisyyksiä. Albania omaksui heti alkuunsa Kiinan linjan.

Tshekkoslovakian kriisi 1968 on merkkipaalu neuvostoblokin rapautumisen alkamisesta. Sitä ei tosin silloin vielä nähty niin. Tuolloin Neuvostoliitto ja 4 muuta Varsovan liiton maata pakottivat sotilaallisesti Tshekkoslovakian "Prahan kevättä" edeltäneeseen tilaan. (Bulgaria, DDR, Puola, Unkari)

Puolassa vuoden 1988 keväällä ja kesällä puhkesi sarja lakkoja keskeisillä teollisuuspaikkakunnilla. Se johti vähitellen neuvotteluihin kommunistisen ja Solidaarisuuden johtaman opposition välillä. Tilanne huipentui huhtikuun 1989 valtiollisiin vaaleihin. Tuloksena oli Solidaarisuuden murskavoitto. Kommunistit luopuivat vallastaan sitten vuoden 1945. Varsinaiset vaalit siirtyivät marraskuulle 1990. Puola irtautui neuvostoblokista. Maa alkoi etsiä itselleen uutta roolia Saksan ja Venäjän välissä.

Unkari oli hankkinut lännen silmissä liberaalin maan maineen. Vuonna 1988 Unkari osallistui NATO:n yleiskokoukseen ensimmäisenä Itä-Euroopan maana. Saman vuoden alussa unkarilaiset olivat saaneet matkustusluvan ulkomaille. Vuoden 1989 alussa tuli voimaan laki yhdistymis- ja kokoontumisvapaudesta. Tämä mahdollisti uusien poliittisten puolueiden perustamisen. Syyskuussa 1989 Unkarin ulkoministeri ilmoitti että kaikki itäsaksalaiset jotka halusivat siirtyä länteen Unkarin kautta saisivat sen tehdä. Tämä ilmoitus muutti kaiken.

Gorbatshov epäsi tukensa Erich Honeckerilta DDR:n 40-vuotisjuhlissa lokakuussa 1989. Se oli selvä merkki siitä että DDR kaatuisi Saksan Liittotasavallan syliin. Ja niin sitten tapahtuikin. Honeckerin seuraaja Egon Krenz jäi lyhytaikaiseksi johtajaksi. Hänet korvattiin pian kristillisdemokraateilla. Itäsaksalaiset olivat äänestäneet jo jaloillaan. Unkarin avattua rajansa itäsaksalaisille oli seurauksena myös se että DDR avasi rajansa saman vuoden marraskuussa. Berliinin muuria alettiin kaataa. Lokakuussa 1990 saksat yhdistyivät.

Gorbatshov teki melko pian selväksi ettei Neuvostoliitto enää puuttuisi liittomaidensa asioihin - varsinkin jos nämä joutuisivat vaikeuksiin. Aidon kansallisen legitimiteettinsä menettäneinä nämä hallitukset olivat tulleet tiensä päähän. Gorbatshov jopa varoitti Erich Honeckeriä että "historia rankaisee niitä, jotka ovat myöhässä". Tilaneeseen 1980 luvun lopulla vaikuttivat ultimaattiset, promiksaattiset ja rakenteelliset syyt. Ultimaattiset syyt ovat perussyitä ja liikkeellepanevia perusvoimia. Proksimaattiset syyt ovat välittömiä virikkeitä, jotka tuottavat tapahtumat. Rakenteelliset syyt ovat kansainvälisessä politiikassa suurvaltojen keskinäisiä kuten sisäpolitiikankin valtasuhteita. Karkeasti ottaen voisi sanoa että rakenteelliset ja ulkoiset syyt ovat lähinnä ultimaattisia. Toiminnalliset ja sisäiset syyt proksimaattisia.

Ennen vuoden 1968 miehitystä Tshekkoslovakia oli ainoa Varsovan liiton maa, jossa ei ollut neuvostojoukkoja. Amerikkalaiset ja venäläiset poistuivat maasta loppuvuodesta 1945. Vuonna 1968 Tshekkoslovakia näytti lähtevän sotilaspoliittisesti omille teilleen Itä-Euroopassa. Se ei tosin aikonut jättää Varsovan liittoa. Puolalaiset, unkarilaiset ja romanialaiset tukivat äänettömästi ajatusta.

Tshekkoslovakian kommunistinen puolue KSC oli hyväksynyt huhtikuussa 1968 - neljä kuukautta ennen miehitystä - toimintaohjelman, jonka tarkoitus oli rakentaa maalle kansalaisyhteiskunta. Jos ohjelma olisi toteutunut sellaisenaan niin Tshekkoslovakia olisi palautunut lokakuun 1938 edeltäneeseen monipuoluedemokratiaan. Tshekkoslovakian uudistajat unohtivat geopoliittisen sijaintinsa. Yhdysvallat ei lisäksi vielä silloin pystynyt haastamaan Neuvostoliittoa. Tavallaan Yhdysvallat näytti kaikessa hiljaisuudessa vihreää valoa miehitykselle. Yhdysvallat oli juuttunut pahasti Vietnamin sotaan.

Miehityksen jälkeen 1968 täysin entiseen ei voitu enää palata. Tämän jälkeen Tshekkien ja slovakkien ylivoimainen enemmistö oli syrjäytettyjen reformistien tukena. Tshekkoslovakiasta tuli tshekkien ja slovakkien liittovaltio. Kummallakin osatasavallalla oli kansallinen hallituksensa ja parlamenttinsa. Tshekkien puolella virallinen kieli oli tshekki ja Slovakian puolella slovakki. Kummallakin osatasavallalla oli vuosina 1969-1989 oma parlamenttinsa ja hallituksensa pääministereineen. Tosin vuonna 1960 oli Tshekkoslovakian sosialistisen tasavallan CSSR perustuslakiin kirjattu kommunistisen puolueen KSC johtava asema yhteiskunnassa.

Varsovan liiton joukkojen miehitys vuonna 1968 oli osoittautunut kaiken kaikkiaan Pyrrhoksen voitoksi. Sen seurauksena alkoi maailman kommunistinen liike hajota. Monet länsimaiset kommunistiset liikkeet sanoutuivat irti neuvostoliiton auktoriteetista. Kiinalaiset ja albaanit tuomitsivat miehityksen taas omista syistään.

Kaikki Tshekkoslovakian kevään 1968 uudistajat, jotka eivät olleet lähteneet länteen maanpakoon tai kääntäneet takkiaan, pidätettiin tai heiltä estettiin pääsy julkisiin virkoihin etc. Vastarinta alkoi kyteä. Lääketieteenopiskelija Jan Palacha poltti itsensä vastalauseena neuvostomiehitykselle tammikuussa 1969. Vrt Gestapon ampuma lääketieteenopiskelija Jan Opletal vuonna 1938.

Miehityksen jälkeen Tshekkoslovakian talous tasaantui. Halvalla neuvostoöljyllä ja ulkomaan velalla ostettiin elintasoa tshekkien ja slovakkien rauhoittamiseksi. Talouden perusedellytykset olivat kuitenkin huonossa kunnossa. Neuvostoliiton kauppa ja kauppasuhteet länteen aiheuttivat jatkuvasti ongelmia.

Tshekkoslovakia sitoutui vuonna 1975 Helsingin ETY-kokouksessa kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia. Tshekkoslovakian syrjään sysätyt julkisuuden henkilöt allekirjoittivat vuonna 1977 alussa peruskirjan, jota kutsuttiin Charta 77. Siinä vaadittiin Tshekkoslovakian hallitusta kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja täyttämään kansalaisoikeuksia koskevat kansainväliset velvoitteensa. Allekirjoittajina olivat monet 1968 entiset reformikommunistit kuten filosofi Jan Patcka ja kirjailija Vaclav Havel. Charta 77 toiminta pyrittiin pitämään yleisöltä piilossa. Charta 77 oli tshekkiläinen aloite. Slovakit toivat esille lisäksi ongelmalliset ympäristökysymykset. Slovakian teollistaminen merkitsi raskaan teollisuuden ja kemianteollisuuden luomista. Ympäristön saastuttaminen oli siten ilmeistä. Ympäristöongelmien lisäksi Slovakit vaativat myös uskonnon vapautta.

Tshekkoslovakian oppositio odotti paljon Mihail Gorbatshovin vierailulta vuonna 1987. Heidän kannaltaan vierailu oli pettymys. Gorbatshov ei sanoutunut miehityksestä irti, eikä myöskään patistanut Tshekkoslovakian johtoa uudistuksiin. Gorbatshovin tarkoituksena ei ollut oma-aloitteisesti purkaa Varsovan liittoa. Realistina hän oli antanut ymmärtää, ettei Neuvostoliitto enää painostaisi Itä-Eurooppaa sotilaallisesti tai poliittisesti mikäli nämä maat päättäisivät itse irtaantua. Tämän hän teki selväksi Tshekkoslovakian johtajille.

Tshekkoslovakian johtajat tekivät taloudellisessa ahdingossa myönnytyksiä perestroikan oppien suuntaan. Mutta glasnostin avoimuutta Tshekkoslovakian kommunistijohto ei sulattanut. Neuvostomiehityksen 20-vuotismuistopäivänä eri puolilla Tshekkoslovakiaa järjestetyt mielenosoitukset hajotettiin väkivalloin. Samaan aikaan myös kirjailija Vaclav Havel pidätettiin. Ympäristön painostus oli niin kova hänen vapauttamisekseen, että muutaman kuukauden kuluttua hänet vapautettiin. Samaan aikaan alkoivat lisääntyä myös ympäristön saastumista vastustavat mielenosoitukset.

Vuonna 1988 alkoi vähitellen tapahtua joitain hallinnollisia henkilömuutoksia. Pääministeriksi valittiin Tshekin osavaltion pääministeri Lubomir Strougal. 1970-luvulta asti hallinnut pääministeri sai väistyä. Keskuskomitean puhemiehistö erosi joulukuussa 1988. Myöhemmin selvisi myös erilaisia salaisia vallanpalautusyrityksiä palauttamaan tilanne.

Marraskuussa 1989 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun saksalaismiehittäjät olivat sulkeneet Prahan yliopistot ja vieneet opiskelijoita keskitysleireille. Gestapo oli ampunut lääketieteen opiskelija Jan Opletalin. Hänen hautajaisistaan muodostui uusi näyttävä saksalaisvastainen mielenosoitus Tshekkoslovakian aikana. Jan Opetalin muistoksi järjestettyjä muistokulkueita oli järjestetty siis 50 vuoden ajan. Marraskuussa 1989 kuitenkin sovittiin ja koordinoitiin aseeton kulkue, joka vaatisi poliittisia muutoksia.

Prahan muistokulkue joutui poliisin saartamaksi ja hajotettiin väkivaltaisesti. Kukaan ei kuollut mutta 167 mielenosoittajaa loukkaantui. Tänäkään päivänä (2006) ei tiedetä kuka antoi poliisille hyökkäyskäskyn. Mustana perjantaina 17.11.1989 poliisi kuitenkin hyökkäsi aseettomia opiskelijoita vastaan. Sen seurauksena ensimmäistä kertaa pitkään aikaan muut väestöryhmät alkoivat tukea lakkoilevia opiskelijoita kulttuuriväkeä. Lakot laajenivat vähitellen myös muihin kaupunkeihin.

Tshekin ja Slovakian provinsseissa alkoi syntyä toisistaan riippumattomia kansalaisorganisaatioita. Tshekkien kattojärjestöksi syntyi Kansalaisfoorumi OF ja Slovakiassa Yleisö väkivaltaa vastaan VPN. Näistä ei kuitenkaan ollut pysyviksi puolueiksi. Kaivostyöläiset perustivat uuden ammattiliiton. Perustettiin myös Taiteen ja Kulttuurin liitto. Yksi toisensa jälkeen vanhat kommunistijohtoiset institutionaaliset linnoitukset alkoivat sortua tai siirtyivät heidän vastustajien puolelle. Letnan kentälle Prahaan järjestettiin kansalaiskokous. Kokouksessa oli paikalla 700 000 ihmistä. Se oli 70% Prahan väestöstä. Puhujina esiintyivät mm Vaclav Havel. Hän oli näyttävästi menossa linnasta linnaan. Pääministeri Ladislav Adamec oli mukana tukemassa osallistujia.

Marraskuussa lopussa 1989 liittoparlamentin molemmat kamarit kokoontuivat. Liittoparlamentti päätti poistaa Tshekkoslovakian sosialistisen tasavallan perustuslain 4, 6, ja 16 artiklan. Siten kumottiin kommunistien johtava asema yhteiskunnassa. Samalla poistettiin vaatimus kasvatuksesta marxilais-leniniläisessä hengessä. Ja marraskuun viimeisenä päivänä yliopistot ja korkeakoulut lopettivat marxismi-leninismin pakollisen opetuksen.

Kommunistit yrittivät pelata aikaa. Turvallisuuspoliisi StB yritti viimeiseen saakka pitää tiedotusvälineitä käsissään. Tällä uskottiin kommunistien pystyvät saamaan tilanne hallintaan. StB oli kuin valtio valtiossa. Liittohallituksen sisäministeriön määräyksestä turvallisuuspoliisi StB lakkautettiin kuitenkin helmikuun ensimmäinen 1990.

Adamecin hallitus kaatui yleislakkouhan edessä 7. Joulukuuta 1989. Kolme päivää myöhemmin Marian Calfa (slovakki) muodosti uuden liittohallituksen. Hallitusta kutsuttiin kansallisen yhteisymmärryksen hallitukseksi. Tshekin ja Slovakian osavaltioiden hallitukset vaihtuivat. Varsinaisen parlamentin remontti siirtyi tammikuulle 1990. Tuolloin liittoparlamentin jäsenyydestä luopui vapaaehtoisesti 102 edustajaa. 35 edustajaa erotettiin. Vapautuneille paikoille valittiin 120 uutta edustajaa. Helmikuussa 1990 lakkautettiin Kansallisen rintaman (FN) toiminta. Silti vanhojen rakenteiden muodollinen purkaminen vei aikansa.

Joulukuun 29. Päivä 1989 valittiin kirjailija Vaclav Havel Tshekkoslovakian tasavallan yhdeksänneksi presidentiksi. Vastaehdokkaita ei ollut. Havel joutui johtamaan muodollisesti sosialistista tasavaltaa maaliskuun 1990 lopulle saakka. Liittovaltio hyväksyi silloin valtiolle uuden nimen - Tshekin ja Slovakian Federatiivinen tasavalta CSFR. Alettiin reippaasti hyväksyä uusia lakeja kohti markkinataloutta. Hyväksyttiin lait presidentin ja parlamentin vaalikausista, maanpuolustuksesta ja maanomistuksesta. Hyväksyttiin lait koulutuksesta.

Vuonna 1990 helmikuun 26. päivä Neuvostoliiton hallitusten solmima sopimus neuvostojoukkojen poistumisesta Tshekkoslovakiasta tuli voimaan. Tshekkoslovakiassa oli 73 500 neuvostoarmeijan sotilasta, 56 000 heidän perheenjäsentä, 1220 panssarivaunua, 2505 taistelukuljetusvaunua, 1218 tykkiä, 77 lentokonetta ja 146 taisteluhelikopteria. Lisäksi maassa oli 50 - 60 lyhyen ja keskipitkän kantomatkan ohjusta, 120 ohjusten laukaisualustaa ja 210 ilmatorjuntarakettia. Viimeinen neuvostosotilas poistui 27.6.1991. Heinäkuun ensimmäinen 1991 Varsovan liitto lakkautettiin. Tshekkoslovakia oli jo sopinut helmikuussa 1991 Naton kanssa sotilaallisia yhteyksiä.

Tshekkoslovakian samettivallankumous ei oikeastaan ollut sen samettisempi kuin Puolan tai Unkarin. Kummassakaan ei käytetty sen enempää väkivaltaa. Dramaattisin kumous tapahtui 1989 lopussa Romaniassa. Hallitsijapari Ceausescu tapettiin yhteenottojen jälkeen. Tshekit ja slovakit toteuttivat ratkaisevat muutokset vain nopeammin.

Kesäkuussa 1990 pidettiin maan ensimmäiset vapaat vaalit sitten 1946. Tulokset olivat odotettuja. Tshekissä oli edelleen vuonna 2006 Euroopan unionin suhteellisesti voimakkain kommunistipuolue. Myös Slovakiassa vasemmistolainen Smer saattaisi voittaa seuraavissa vaaleissa 2006.

Miten maa on kehittynyt vuodesta 2006 tähän päivään on ihan oma tarinansa.

Tiivistelmä luennosta

Leena Louhivuori